Siirry pääsisältöön

Virve Sammalkorpi: Paflagonian perilliset - Iax Agolaskyn päiväkirjan säästyneet sivut

"Syyskuun 13. vuonna 1820
- - Miksen voisi kiinnostua kiihkeästi tutkimuskohteestamme, vaikka he (ne?) olisivatkin eläimiä? Pidänhän Noiristakin ja kaipaan sitä. Ei, syy on siinä, että olen liian monta kertaa erehtynyt pitämään luolan asukkeja ihmisinä. Jotkut seikat, tekemäni huomiot, jokin minussa tuntuu väittävän, vastoin todennäköisyyttä, että olen ollut tekemisissä ihmisten kanssa."

Virve Sammalkorpi:
Paflagonian perilliset - Iax Agolaskyn päiväkirjan säästyneet sivut
(Karisto 2016)
137 sivua
Olipa ilahduttavaa huomata, että Virve Sammalkorvelta on ilmestynyt uutta tuotantoa. Esikoisteos Sinkkuleikki (1999) oli Helsingin Sanomien palkintoehdokkaana ja osoitti, että kirjailija kykenee hallittuun ja sujuvaan ilmaisuun. 2000-luvun alkupuolella ilmestyi useita romaaneita; Kahvila Dominokujalla oli esikoista tummasävyisempi ja ilmestyi 2006 - kymmenen vuotta saatiinkin sitten odotella seuraavaa eli tätä nyt käsillä olevaa.

Paflagonian perilliset vie 1820-luvun tienoille, omalaatuisen tutkimusretkikunnan mukaan. Nuori Iax Agolasky lähtee professori Moltiquen apulaisena Venäjälle, missä on tarkoitus etsiä erikoisia tutkimuskohteita: huhutaan, että Venäjän luoteisosissa elää metsänkansan jäseniä. Erikoiset luolan asukit löytyvätkin, ja tutkimusmatka venyy aiottua pidemmäksi.

Päiväkirjamuotoinen romaani on kiehtova, unenomainen kuvaus ihmisyydestä ja sen varjopuolista. Teos kysyy, mikä lopulta erottaa ihmisen eläimestä, ja on hetkiä, jolloin tulee pohtineeksi sitäkin, miten ihminen valta-asemaansa luomakunnan kruununa käyttää. Kaunista ei ihmisen toiminta aina ole, ja yksi merkittävä kysymys on se, kuinka erilainen saa olla, jotta tulee hyväksytyksi.
Hän tulee hakemaan meidät. Hän hakee meidät tästä luolasta paikkaan, jossa ei ole tavallisia ihmisiä, on vain epätavallisia. On vaarallista olla erilainen paikassa, jossa kaikki muut ovat keskenään samanlaisia. Oletko huomannut?
Virve Sammalkorpi kirjoittaa erittäin sujuvasti ja vakuuttavasti. Kynän jälki on sellaista, että tuntuu, kuin lukijana olisi keskellä kaikkea outoa ja kummallista. Tarina sekoittaa toden ja kuvitellun onnistuneesti ja nostaa esille tärkeitä teemoja ihmisyydestä. Kirjan kansien sulkeuduttua tuntuu, kuin olisi herännyt unesta.

Teosta kuvittavat Pekka Nikruksen valokuvat. Hän kertoo projektista täällä.

Paflagonian perillisistä on kirjoittanut myös Suketus.

Kommentit

  1. Tämä oli kyllä yllättävä ja hieno lukukokemus. Päiväkirjaformaatti toimii hienosti ja tunnelma on voimakas alusta loppuun. Mainio kirja, jonka soisi päätyvän useammankin lukijan käsiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelma on tosiaan vahva. Minulle lukukokemus oli paitsi yllättävä, myös hämmentävä - hyvällä tavalla. Yllättävää oli sekin, etten juuri löytänyt tästä arvioita.

      Poista
  2. Paflagonian perilliset viehätti minua. Pidin tarinan fragmentaarisesta rakenteesta ja vahvasta tunnelmasta, jota kuvituskin loi osaltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelma tarinassa on tosiaan vahva. Pidin erityisesti siitä, miten tosi ja epätosi limittyvät yhteen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o