Siirry pääsisältöön

Annamari Marttinen: Törmäys

"Hetki ennen kipua oli vitivalkoinen. En ehtinyt tuntea kipua kuin sokaisevan hetken ajan, mutta se kipu oli kaikennielevää.
Jarrut kirskahtivat. Pamaus jonka sisällä itse olin. Lensin."

Annamari Marttinen: Törmäys
(Tammi 2016)
361 sivua
Annamari Marttinen on kirjoittanut ennen Törmäystä seitsemän romaania, ja kirjailijan nimi on tuttu, mutta aiemmin en ole Marttisen teoksia lukenut. Kustantajalta saapunut uutuusromaani vaikutti heti alkuun kiinnostavalta jos toki myös hieman pelottavalta: onhan aihe murheellinen.

Miro kyydittää polkupyörällään tyttöystäväänsä Nadjaa, kun risteysalueella tapahtuu kauhea onnettomuus. Aamu ajaa autollaan nuorten päälle, ja hetkessä kaikki muuttuu toiseksi. Seuraa surua, katumusta, pelkoa - monenlaisia tunteita - mutta se on varmaa, että tapahtunutta ei pysty muuttamaan toiseksi, vaikka kuinka haluaisi. Pieni hetki on muuttanut monen ihmisen koko elämän toiseksi, ja vaikka onnettomuudessa on varsinaisesti vain kolme osallista, ulottuvat sen vaikutukset paljon laajemmalle.
Olinko sama ihminen, olivatko tämä piha ja talo samat kuin vähän jälkeen neljän, kun kiirehdin autolleni rinta pulppuillen?

Marttisen romaanin henkilöt ovat vakuuttavia. Kamaliin asioihin kukin reagoi tavallaan, ja onnettomuus käynnistää prosessin, jonka on pakko käynnistyä. Henkilöt eivät jää vain kauheuden kokijoiksi vaan heistä muodostuu moniulotteisia hahmoja taustoineen ja tunteineen.

Surutyötä ja syyllisyyttä Marttinen kuvaa kauniisti ja koskettavasti. Henkilöille annetaan tilaa ja tapahtumille aikaa, ja vaikka aihe on raskas, on tarinassa toivoa. Romaaniin sisältyy tärkeä muistutus siitä, miten suuri vastuu autoilijalla on ja miten pieni hetki voi muuttaa kaiken, peruuttamattomasti.

Kirjasta toisaalla: Rakkaudesta kirjoihin, Lukuneuvoja, Kirjasähkökäyrä, Kirjavinkit ja Lukulampun valossa.

Kommentit

  1. Tämä oli todella traaginen kirja. Marttisen kirjoilta voi odottaa uskomattomia tarinoita, tämä on jälleen osoitus hänen taidoistaan. Vaikutuin nenäliinapaketin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän myötä Marttisen teokset alkoivat kiinnostaa kovasti. Hän tuntuu osaavan kirjoittaa vaikeistakin asioista kauniisti ja koskettavasti.

      Poista
  2. Jonna, minä luin ennen Marttista paljonkin ja muistan selvästi, miten lukijat pitivät kirjasta Kuu huoneessa.

    Nyt tämä tuli sitten minulle. Luin ja hyvinkin nopeasti, mutta en saanut blogattua. Ihan pientä epuskottavuutta koin, olen itsekin ollut mukana kolarissa ja jouduin sokkiin, jossa en miettinyt, onko minulla ylläni rintaliivit vai ei, mutta jos ohittaa tuollaiset, tarina kyllä kantaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuu huoneessa ei kuulosta tutulta, pitää tutustua.

      Niin, kai järkyttävän tapahtumaan voi reagoida monin tavoin. En tosin ole kolariasiantuntija, joten en osaa paremmin ottaa kantaa. Minut Marttinen kuitenkin onnistui vakuuttamaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o