Siirry pääsisältöön

Pirjo Hassinen: Kalmari

"Miksi juuri Jukka Kalmari? Miksi Popula-puolue?

Katjalla oli populisteista samansuuntaiset ajatukset kuin Kaiuksella, mutta työssään hän näki myös sen maaperän, johon Popula tuntui langenneen kuin eloon herättävä sade – monien silmät olivat auenneet yhteiskunnallisille kysymyksille kokonaisten sukupolvien ajan kestäneestä unesta."
Pirjo Hassinen: Kalmari
(Otava 2016)
304 sivua
Pirjo Hassisen romaani Kalmari jatkaa vuonna 2012 ilmestyneen Populan tarinaa. Itsenäisenä tarinanakin Kalmari kuitenkin toimii hyvin.

Nimensä mukaisesti romaanin keskiössä on Kalmari - Popula-puolueen johtaja Jukka Kalmari. Näkökulma ei kuitenkaan ole hänen, vaan häntä tarkastelevat ja tutkivat Katja ja Kaius, entinen aviopari. Heidän kauttaan ja heidän silmillään katsellaan, millaiselta näyttää oikeistopopulistinen puolue vahvoine johtajineen. Aviopari haluaa kaivaa esille suositun puoluejohtajan taustan, johon sattumalta löytynyt Kalmarin nuoruudessaan pitämä päiväkirja avaa sopivasti portteja.

Popula ja sen puoluejohtaja eivät kuitenkaan ole teoksen ainoaa sisältöä. Katja joutuu yllättäen poliisin pamputtamaksi ja hänet löytää lehtijuttuunsa Marke, skandaalinnälkäinen toimittaja. Katja, Kaius ja Marke päätyvät tekemään yhteistyötä ja tutkimaan Kalmaria. Samalla Katja ajautuu työskentelemään entisen avipuolisonsa kanssa ja salaamaan yhteistyötä nykyiseltä puolisoltaan Artolta, joka jää sivuosaan. Entä mikä on kauan sitten kuolleen Kareemin tarina? Entä mitä tehdä, kun "oikeita asioita ajavan" suositun poliitikon taustalta löytyy jotain epäilyttävää?

Aineksia romaanissa on, ja yhteiskunnan tilan kuvaaminen on kiinnostavaa, paikoin hyvinkin onnistunutta. Tarina saa lukijan pohtimaan, missä maa oikein makaa, ja eettisiä kysymyksiä tulee vastaan, kun Katja ja Kaius miettivät, mitä tehdä tiedoillaan. Mikä on oikein, mitkä ovat seuraukset poliittisessa pelissä?

On kuitenkin pakko sanoa, että mielestäni Hassinen on kirjoittanut parempaakin. Olisin toivonut innostuvani romaanista enemmän, mutta osin se jätti kylmäksi. Silti Kalmari ei ole turha tai tarpeeton. Se nostaa esille teemoja, joita on hyvä miettiä, kun ääriajatukset ja viha saavat valtaa. Romaani on valitettavan ajankohtainen ja siten lukemisen arvoinen.

Kirjasta muualla: Habaneran havaintoja ja Leena Lumi.

Kommentit

  1. Vähän samantapaisia mietteitä mulla oli aikoinaan Populasta. Lukiessani sen tuntui paremmalta kuin blogatessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Popula oli minulle parempi lukukokemus kuin Kalmari. Odotin enemmän tältä.

      Poista
  2. Jonna, en ole ennen lukenut Hassista, mutta minulle tämä jo asiansakin takia suoraan suoneen. En pettynyt yhtään myöskään aiheen käsittelytapaan enkä Hassisen tyyliin. Tämä on kuule aika kova sana, sillä heti kun R. on lukenut, paras ystäväni tämän vie:)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, jos pidit Hassisen tyylistä, sinun kannattaa ehdottomasti tutustua hänen muuhunkin tuotantoonsa. Suosittelen!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…