Siirry pääsisältöön

Riitta Jalonen: Kirkkaus

"Ensimmäinen lause toi tullessaan toivon. Vain toivon tähden voin kirjoittaa, en vihan tai pelon. Kun on kirjoittamalla kokenut kirkkauden ja nähnyt mustasta ajasta erottuvan valon, ei voi unohtaa sanojen voimaa."
Riitta Jalonen: Kirkkaus
(Tammi 2016)
352 sivua
Riitta Jalosen romaani Kirkkaus tutustuttaa lukijansa uusiseelantilaiseen Janet Frameen, joka kasvaa kansainvälisesti kiitetyksi kirjailijaksi kipeää tietä. Frame joutuu nuorena kohtaamaan suuria menetyksiä ja päätyy mielisairaalaan skitsofreenikkona.

Janet Framen tarina on kertomus taiteen ja sanojen voimasta sekä siitä, miten hiuksenhienolla rajalla mielenterveys välillä on. Hiuksenhienolla, sanon tarkoituksella - Janetin punainen tukka on sekin merkityksellinen. Janet itse sanoo: "Kannan sisimmässäni tervettä ihmistä. Sitä ei kukaan voi tuhota." Tuholta Janet välttyy, onneksi, mutta helppoa elämä ei ole sittenkään.
Nostan matkalaukun penkille. Se on raskas. Siellä on yli 200 sähköshokkia, lattialle tipahtanut kesken mennyt vauva, ensimmäinen runo jonka lapsena kirjoitin, Tyyni valtameri on siellä kokonaan, äidin unelmat omista kirjoista, isän kantamat hiilisäkit, Myrtle, Isabel, June ja Geordie ovat siellä, Richard on siellä ja hänen rumat sanansa, ja John Money.
Mutta vaikka elämä on kovaa, on tarina hämmentävän kaunis. Riitta Jalonen kirjoittaa niin kuulaasti, että hengästyttää. Romaanissa ei sorruta mässäilemään epäoikeudenmukaisuuksilla tai kurjuudella vaan tarina soljuu eteenpäin viehättävästi: ymmärtäen. Kirkkaudesta muodostuu uskomattoman tarkkanäköinen tutkielma ihmismielen kiemuroista ja siitä, mikä on normaalia ja hyväksyttävää. Kuinka lohdullista on saada kuulla, että on sallittua olla yksin, tai kyetä jättämään menneisyyden taakkoja taakse. "Kuka sanoo mikä on oikea tapa olla ihminen?"
Ainoastaan kirjoittaminen tekee elämästäni elämisen arvoisen.
Lohdullista on myös se, miten sanat voivat parantaa ja auttaa. Kirkkaus on kokonaisuudessaan osoitus sanojen voimasta. Jalonen pukee Janet Framen kovia kokemuksia kirjalliseen asuun, joka ei vähättele mutta on tavattoman kaunis. Olen vaikuttunut.

Myös Laura vaikuttui. "Yksi vuoden parhaista kirjoista", sanoo Krista ja samansuuntaista miettii Kaisa. Arja kiittää kirjasta ja Tuija toteaa Kirkkauden kiehtovan kielen ja kerronnan pyörteisen virtauksen vuoksi. Ulla mykistyi. "Ihan huikea!" huudahtaa Susa, ja samaa mieltä on Leena. Jennin mielessä säilyy pitkään kirja, joka vei Annikan lähes hypnoottiseen tilaan.

Kommentit

  1. Olen kirjaston pitkässä jonossa, mutta näin loistavaa kannattaa odottaakin!

    VastaaPoista
  2. Kyllä, tämä on todella vaikuttava kirja! Ne muutamat tämän syksyn uutuudet, jotka olen viime aikoina lukenut, ovat olleet oikeastaan kaikki vähän plääh, mutta Kirkkaus pelasti koko kauden <3 Paitsi että nyt on taas tosi kova kotimainen uutuus menossa, saapa nähdä mihin siitä lopulta on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, nyt odotankin innolla, mikä mahtaa olla kotimainen uutuus, josta vihjaat. Tämä kirjasyksy vaikuttaa oikein hyvältä - harmi vain, että lukuaikaa on tällä hetkellä minulla kovin vähäisesti.

      Poista
  3. Minä myös kirjaston pitkässä varausjonossa tämän teoksen kanssa, kuulostaa edelleen hienolta! :)

    VastaaPoista
  4. Mulla on Kirkkaus lainassa, mutta vähän vielä pitkittelen hyvin todennäköistä nautintoa ja "käyn" ensin Ghanassa. Kirkkautta on kehuttu paljon, yritän nyt saada itseni unohtamaan ne kaikki kehut, jotta voisin aloittaa tämän romaanin kuin en siitä olisi mitään ennalta kuullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä onnistuin aloittamaan Kirkkauden aika puhtaalta pöydältä, ja hyvä niin. Häikäistymisen sain mukavana yllätyksenä.

      Poista
  5. Säästelen tätä syyslomalle, olen varma että tulen pitämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pidät! Ihana ajatus saada viettää lomaa hyvän kirjan parissa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok