Kirjakaapin kummitus

"Ask oli tosin jo ihan lukioluokilta saakka halveksinut sellaista elämänkatsomusta, jonka mukaan todellisiksi voitoiksi kirjataan vain ulkokohtaiset saavutukset, ihmisiä, jotka tunsivat hyödykkeiden hinnan, mutta eivät niiden todellista arvoa. Silloin tällöin Ask vaistomaisesti tunsi, että hänen arvonimiä, rikkauksia, kunniamerkkejä ja yhteiskunnallista asemaa kohtaan tuntemansa halveksunta oli eräänlainen hänen suhteestaan äitiinsä aiheutunut tukahdutettu reaktio; äitihän tunsi tyypillistä poroporvarillista ihailua kaikkea sellaista kohtaan, mikä vain oli 'hienoa'; lapsuudessaan, pitkällisen sairautensa aikana, oli Ask ollut hyvin riippuvainen äidistään ja hyvin voimakkaasti kiintynyt häneen; äiti oli toki ainoa ihminen koko maailmassa, jonka puoleen Ask saattoi sairasvuoteeltaan käsin kääntyä, äiti oli silloin hänen silmissään ollut kuin valon enkeli konsanaan." Agnar Mykle: Laulu punaisesta rubiinista Suuri Suomalainen Kirjakerho 1995 1. painos suomeksi 1957 ...

"Miten toimitaan, kun tullaan uuteen paikkaan? Lähdetään ulos tutkimaan lähiympäristöä. Päivä on tuskin alkanut, etsiydymme nurmikon, kadun ja jakarandapuiden reunustaman tien poikki pienelle järvelle. Lähdemme kulkemaan sitä kiertävää kävelytietä, vedessä näemme ankeriaita ja vesikilpikonnia, pelikaaneja ja iibiksiä." Merete Mazzarella: Varovainen matkailija Tammi 2019 Ruotsinkielinen alkuteos Den försiktiga resenären  2019 Suomentanut käsikirjoituksesta Raija Rintamäki 319 sivua Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn Kesto 9 t 39 min. Matka on elämän tavallinen metafora, ja sellaisena se tässäkin kirjassa näyttäytyy. Tavalliseksi ei Merete Mazzarellan teosta voi kuitenkaan määritellä, vaan se on tuoreella ja kiinnostavalla tavalla elämää ja matkustamista katseleva kokonaisuus, joka muotoutuu samalla elämäkerraksi kertoakseen kirjoittajastaan varovaisena matkailijana. Varovaisena siksi, että Mazzarella määrittelee itsensä varovaiseksi, mutta toisaalta: eikös rohk...

"Noin sata vuotta sitten nuori vallankumouksellinen Eugene Leviné piti viimeisen puheenvuoronsa oikeudessa juuri ennen kuin hänet ammuttiin, ja hän kutsui itseään ja kommunistitovereitaan lomaileviksi kuolleiksi . Meidän päivinämme ainoastaan sattuma määrittää ketkä hukkuvat mereen jossain Afrikan ja Euroopan välillä ja ketkä eivät. Siinä mielessä jokainen afrikkalainen pakolainen on yhtä aikaa sekä elävä että kuollut, Richard ajattelee." Jenny Erpenbeck: Mennä, meni, mennyt Tammi 2019 Alkuteos Gehen, ging, gegangen  2015 Suomentanut Jukka-Pekka Pajunen 415 sivua Jenny Erpenbeck on minulle kirjailijana aivan uusi tuttavuus. Päätin tutustua häneen, kun huomasin romaanin Mennä, meni, mennyt  keräävän kiitosta. Jo kirjan nimi on kiinnostava, se jää mieleen ja on kiehtovan moniulotteinen. Tarinan päähenkilö on emeritusprofessori Richard, joka ajautuu keskelle eurooppalaista pakolaiskriisiä. Entinen itäsaksalainen kohtaa kotikaupungissaan Libyan kautta Eurooppaan tulle...

"Mikki hengähtää syvään. Hän puhuu reippaasti ja kantavalla äänellä niin kuin haluaisi varmistaa että viimeisellekin penkkiriville kuuluu. – Mitä jos kokeiltas parinvaihtoa?" Anna-Leena Härkönen: Kenraaliharjoitus Otava 2019 212 sivua Äänikirjan lukija Karoliina Niskanen Kesto 5 t 25 min. Kenraaliharjoituksessa  lähdetään liikkeelle siitä, että Janen näyttelijänä työskentelevä aviomies ehdottaa vaimolleen parinvaihtoa. Janea ajatus kauhistuttaa mutta hän myöntyy, koska on jossain määrin huolissaan parisuhteensa väsähtäneestä tilasta. Ensimmäinen parinvaihtoehdokas ei vakuuta, joten ajatus haudataan, mutta melkein saman tien Jane päätyy suhteeseen naisen kanssa. Tuosta referoinnista voisi päätellä, että Kenraaliharjoitus  on pelkkää seksiä. Paljolti onkin, erityisesti naisten välistä seksiä kuvataan varsin yksityiskohtaisesti. On romaanissa kuitenkin kysymys muustakin. Jane pohtii asemaansa paitsi aviovaimona, myös tyttärenä ja työssään matkatoimistovirkailijana...

"Hirvittävät murhatapaukset. Silvottu ruumis kanaalissa. Tiergartenin teurastaja on valloillaan. Björk mietti hetken: tahtoiko hän tietää mitään? Kun ei voinut tutkia. Ja ehkä tapaus oli liian kammottava..." Virpi Hämeen-Anttila: Tiergartenin teurastaja Otava 2018 303 sivua Äänikirjan lukija Aku Laitinen kesto 9 t 4 min. 1920-luvulle sijoittuva harrastajaetsivä Karl Axel Björkistä kertova dekkarisarja on edennyt jo viidenteen osaan. Tällä kertaa ei ollakaan kotimaassa, vaan päähenkilö saa Gustav-sedältään toimeksiannon. Björkin on määrä matkustaa Berliiniin tarkastamaan sedän yrityksen "haarakonttuurin" kirjanpidon ja arvioimaan, miten toimintaa Saksassa voisi tulevaisuudessa kehittää. Kirjanpitoasiat jäävät kuitenkin suurelta osiin sivuun, sillä Berliinissä on meneillään jotain kammottavaa. Tiergartenin teurastajaksi nimitetty murhaaja etsii ja löytää uhreikseen lapsia. Jäljet ovat karmeita ja sille, että sarjamurhaajasta puhutaan teurastajana, on sy...

"Minä olisin antanut sinulle sen nimen, mutta äitisi ei halunnut. Minulle olet ollut aina Sebastian. Nyt tiedät sitten senkin." Katri Lipson: Kaikkein haikein leikki Tammi 2019 218 sivua Leikiltä tuntuu Katri Lipsonin romaanin Kaikkein haikein leikki lukeminen. Ei siinä mielessä, että lukeminen olisi kepeää ja vaivatonta vaan siinä mielessä, että tarina tuntuu leikittelevän lukijansa kanssa, pakenevan ulottuvilta kikattavan lapsen lailla juuri silloin, kun tuntuu, että siitä on saanut jonkinlaisen otteen. Tähänastisen vuoden erikoisimpia lukukokemuksia, epäilemättä. Romaani muodostuu kuudesta episodista, jotka ovat vain löyhästi yhteydessä toisiinsa. Vai ovatko sittenkin enemmänkin? Kaikissa on mukana Sebastian, kaihoisan katseen kohde, ihailtu ja kaivattu. Hän on salaperäinen ja tavoittamaton mutta kuitenkin läsnä – ajoittain sivussa, ajoittain hyvinkin tiiviisti osana tarinaa, mutta aina jonkun ajatuksissa. Viimein mies oivaltaa, ettei poikaa ole olemassa. Ei si...

"Kerran kuussa meillä oli Miskan kanssa treffi-ilta, olimmehan kiireisiä lapsettomia uraihmisiä, DINK-pariskunta ( double income no kids ). Väliäkös sillä, vaikka minun urani voisi kohta vajota Mariaanien haudan pohjalle. Miska valitsi ravintolat, ruoka kiinnosti häntä eri tavalla kuin minua. Nyt oli vuorossa trendikäs syöttölä Espalla. Sisustus mustia pintoja ja vaaleaa vaneria. Napue-pullot pönöttivät valaistussa vitriinissä kuin pyhät artefaktit." Laura Honkasalo: Vie minut jonnekin Otava 2018 351 sivua Nella on kolmekymppinen nainen, jonka elämä on mallillaan. On ihana mies, kiva koti, hyvä työpaikka ja toimivat suhteet lähisukuun. Jotain kuitenkin puuttuu. Aika tutulta vaikuttava lähtötilanne. Eikä tarinalla varmaan pyritäkään maailmaa mullistamaan vaan ennemminkin kuvaamaan nykyihmistä tilanteessa, jossa kaiken pitäisi olla kunnossa. Silti jokin sisällä kaihertaa eikä voi olla varma, ovatko omat unelmat nyt tässä vai pitäisikö uskaltaa sittenkin hakeutua koht...