Elisabeth, joka istuu Danielin huoneessa Maltingsin hoivakodissa lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin, ei muista mitään tuosta päivästä eikä kävelyretkestä eikä viimeksi kuvatusta keskustelusta. Ja yhtäkkiä tässä, hyvässä tallessa, on Danielin alun perin kertoma tarina, kokonaisuudessaan palautettuna siitä ihmisen aivosolukon sopukasta, joka säilyttää koskemattomana ja tarkasti arkistoituna kaikki ulottuvaisuudet elämän aikana koetusta (mukaan lukien sen tietyn maaliskuisen illan leudomman sään, ilmassa leijuneen uuden vuodenajan tuoksun, etäältä kantautuneen liikenteen huminan ja kaiken muunkin, minkä Elisabethin aistit ja tajunta ymmärtävät ajasta ja paikasta ja hänen omasta läsnäolostaan niissä).
Ali Smith on niitä kirjailijoita, joiden nimi on tullut esiin vuosien ajan ja joiden kohdalla tulee aina miettineeksi, että haluan tutustua heihin tarkemmin. Muutama vuosi siinä meni, mutta nyt otin viimein syksyn kunniaksi kuunteluun Ali Smithin vuodenaikakvartetin ensimmäisen osan, Syksyn.
Satavuotias Daniel ja vuosikymmeniä häntä nuorempi Elisabeth ovat ystävystyneet aikanaan, kun Elisabeth asui äitinsä kanssa Danielin naapurissa. Nyt Daniel on hoitokodissa, liikkuu unen ja valveen rajamailla, ja Elisabeth käy tapaamassa häntä. Vuodet ovat vaikuttaneet molempiin, mutta yhteinen menneisyys ja muistot ovat tallella. Vähitellen lukijalle avautuu kuva kaksikon ystävyydestä sekä kertomuksen nykyhetkestä, jossa eletään keskellä Brexitiä ja omintakeista byrokratiaa.
Syksy ei ole aivan helppo kuunneltava, ja aika moneen kertaan tulikin varmistettua e-kirjasta, mitä tuli juuri kuunnelleeksi. Polveilevan kerronnan ja leikittelevän kielenkäytön yhdistelmä hämmentää mutta myös hurmaa, ja Kristiina Drewsin taiturimainen suomennos tavoittaa hienosti Smithin upean tavan kielentää niin epätavanomaista ystävyyttä ja ajoittain kompleksista äiti–tytär-suhdetta kuin myös paikoin koomiselta näyttävää ympäristöä. Kun syksy alkaa taittua talveksi, toivon palaavani Ali Smithin luokse ja ottavani luettavaksi kvartetin kakkososan, Talven.
Hetki sitten oli kesäkuu. Nyt sää on syyskuun. Vilja kasvaa korkeana, valmiina leikattavaksi, heleänä, kultaisena. Marraskuu? käsittämätöntä. Vain kuukauden päässä.
Tämä Smithin kvartetti on niitä kirjoja, joiden lukemista olen suunnitellut jo pitkään. Nämä kirjat vaikuttavat blogijutuissa niin hyviltä ja kiintoisilta (en tosin lähtisi kokeilemaan äänikirjaa...), mutta en ole vielä ensimmäistäkään lukenut. Kiitos muistutuksesta!
VastaaPoistaUskon, että Smith ei ole kuunneltuna kovin helppoa. Itse luin (ihan paperikirjoista) putkeen koko sarjan ja olen sitä mieltä, että Ali Smith on nero.
VastaaPoista