Siirry pääsisältöön

Claire Keegan: Kasvatti

Käännyn kyljelleni ja mietin saakohan äiti tällä kertaa tytön vai pojan, vaikka tiedän, ettei hän halua kumpaakaan. Ajattelen siskojani jotka eivät ole vielä sängyssä. He ovat heitelleet savikokkareita ulkohuussin päätyyn ja kun alkaa sataa, paakut pehmenevät ja muuttuvat mudaksi. Kaikki muuttuu joksikin muuksi, palaa takaisin jotakuinkin siksi mitä oli ennen.

Claire Keegan: Kasvatti
Tammi 2024
alkuteos Foster 2010
suomentanut Kristiina Rikman
kansi 
83 sivua

Eräänä sunnuntaina Petal matkustaa isänsä kanssa kohti Wexfordia, Petalin äidin synnyinseuduille. He suuntaavat Kinsellan perheen luokse. Sinne Petalin on määrä jäädä joksikin aikaa – ainakaan hän itse ei tiedä, kauanko asuminen uusien tuttavien luona kestää.

Olot uudessa kodissa ovat kovin erilaiset kuin lapsen varsinaisessa kodissa. Vähitellen Petal ymmärtää, että elämä voi olla toisenlaista kuin vanhempien luona, missä lapsia on paljon ja rahaa hyvin vähän. Vähä vähältä Petal myös ymmärtää, että Kinsellan perheen lämpimän pinnan alla piileskelee murheellinen salaisuus.

Kasvatti-romaanissa tapahtumat nähdään Petalin silmin. Lapsen näkökulma on toimiva ja koskettava: Petal havainnoi ympäristöään lapsen silmin ja lapsen ymmärryksellä. Hän kiinnittää huomionsa monenlaisiin seikkoihin mutta jättää samalla sanomatta jotain tärkeää. Ja juuri se Kasvatissa viehättää suuresti: lukijalle jää tilaa tehdä omia päätelmiään, ja romaani kasvaa ilmavuutensa ansiosta selvästi kokoaan suuremmaksi.

Romaanista on tehty myös elokuva Hiljainen tyttö. Se nousee katselulistalleni tämän hienon pienoisromaanin myötä.

Muualla: Kirsin Book Club.

Helmet 2024 -lukuhaaste: 47.–48. Kaksi kirjaa, jotka on kääntänyt sama kääntäjä. Kristiina Rikman on kääntänyt myös Keeganin aiemmin julkaistun romaanin Nämä pienet asiat.

Kommentit

  1. Koskettavaa, seesteistä ja mieliinpainuvaa sekä ajatuksia herättävää ja kevyesti soljuvaista, herkkää ja loppuun asti ajateltua tekstiä. Adjektiiveja riittää...
    Suurella mielenkiinnolla ja uteliain mielin jäänkin seuraamaan, kuinka Keegan uraansa jatkaa.

    VastaaPoista
  2. Tykkäsin tosi paljon Keeganin kirjoista <3

    VastaaPoista
  3. Keegan on ihan omanlaisensa kirjoittaja. Minimalistinen. Jättää paljon rivien väliin. Toivottavasti suomennoksia tulee lisää (vaikka voisihan näitä alkukielelläkin lukea). Toivon myös, että Keegan saataisiin ensi vuonna Helsinki Litiin.

    VastaaPoista
  4. Ihan uusi tuttavuus minulle tämä kirjailija. Täytyypä laittaa lukulistalle muistiin (vaikka se onkin jokseenkin pitkä jo ennestään)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat