Siirry pääsisältöön

Tytti Muurinen & Jenny Siivola: Pohjoisten tunturien atlas

Valkoinen maailma katoaa asteittain. Kevät tuoksuu ilmassa. Lumet tömistelevät alas puista, lintujen kuoroon tulee uusia ääniä ja tunturien laikukkailta rinteiltä lähdetään etsimään pakkasenpuremia rakkapuolukoita (talven jälkeen puolukanvarvuista löytyvät makeat marjat). Luonto on odotustilassa. Yli puoli vuotta kestänyt valkoinen aika on takanapäin, mutta vehreys pysyttelee yhä maanpinnan alla. Pohjoisessa kevät ei ole kukkien aikaa, se on liukuma lumenvalkoisesta harmaanruskean kautta raikkaaseen vihreään.

Tytti Muurinen & Jenny Siivola: Pohjoisten tunturien atlas
Sininen Jättiläinen 2023
143 sivua

Jenny Siivola on kirjoittanut ja Tytti Muurinen kuvittanut teoksen Pohjoisten tunturien atlas, joka on viehättävä kokoelma tarinoita suomalaisista tuntureista. Tarinoita elävöittävät kauniit alkoholimustemaalaukset, joilla ilmennetään kirjan tuntureiden silhuetteja.

 Kirjaan on valikoitunut 50 tunturia erilaisine tarinoineen. Mukana ovat itseoikeutetusti suomalaisille niin tutut Halti, Saana, Levi ja Ruka, mutta onpa mukana myös vieraampia tuntureita, kuten Ridnitšohkka ja Termisvaara, joista en ainakaan muista aiemmin kuulleeni. Erityisesti ilahduin itselleni tutuimmista tuntureista: esimerkiksi Pyhätunturi ja siihen liittyvä tarina Huttu-Ukosta kiehtoi ja avasi vihdoin sitä, miksi Pyhätunturilla törmää tämän tästä Huttu-nimeen.

Huttulan tilan rakennustyömaalle ilmestyi 1800-luvun lopulla yli kaksimetrinen kaveri, joka ei tuntunut tarvitsevan lainkaan taukoa työnteosta. Ja ihmekös tuo, sillä hän on jatuleista periytynyt ja suurnoita Paul Vallelta voimansa saanut Saariselän kasvatti, jonka synnyinajankohdasta esille tietoa ja kuolinpäivää ei taida tullakaan. 

Mukavan erilaiset tarinat on ryhmitelty kahdeksan vuodenajan – pakkastalven, hankikannon, jäidenlähdön, yöttömän yön, marjametsän, ruskan, ensilumen ja kaamoksen – mukaan. Ihastuttava kokonaisuus tarjoaakin monenlaista tutkittavaa ja katseltavaa sekä mahdollisuuksia oppia uutta. Pohjoisten tunturien atlaksen äärelle palaa mielellään uudelleen.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o