Siirry pääsisältöön

Saara Cantell: Tuulensuojaan

Tällaisena aurinkoisena sunnuntaipäivänä, Saima ajattelee, koko Helsinki tuntuu hymyilevän. Eivät vain ihmiset, vaan itse kaupunkikin. Talojen ikkunoista leikkuvissa valoläikissä kaikuu lasten nauru, ja raitiovaunujen teräksiset kiskot iskevät ohikulkijoille iloisesti silmää.

Saara Cantell: Tuulensuojaan
Tammi 2024
kansi Laura Lyytinen
335 sivua

Saara Cantellin Tuulensuojaan-romaanissa liikutaan kahdella aikatasolla. Nykyajassa Laura kohtaa valtavan pettymyksen, kun hän huomaa miehensä olevan eri linjoilla perheen perustamisesta. Samaan aikaan Kaislaniemessä, Lauralle ja hänen ukilleen tärkeässä kesäpaikassa, leviää kaivoshankkeen uhka.

Seinäkellon viisarin naksahdus jää kaikumaan tuvassa. Laura on luullut turtuneensa lapsuudesta asti tutun kellon ääneen, mutta nyt se peittää alleen kaiken muun. Kellon huminan ja viisarin räpsähdysten vuoksi Lauralta on mennyt täysin ohi Henrin pari viimeistä lausetta.

1930-luvulla puolestaan elää apteekissa työskentelevä Saima, joka kohtaa elämänsä rakkauden, Fransin, mutta suhteen tulevaisuus on epävarma. Ympäröivä aatemaailma on aikansa mukainen, ja varjon suhteen alkutaipaleelle luo myös yllättävä kuolemantapaus. 

Saiman palatessa pirtupullon kanssa proviisori on kumartunut kirjoittamaan kuittia. Saima joutuu heti tiskin taakse astuessaan suoraan kasvokkain hymyilevän Frans Nordgrenin kanssa. Miten tämä voikin olla niin komea! Jo koululaisena Frans oli hauskimman näköinen kuin kukaan muu Saiman tietämistä pojista.

Kuten odottaa saattaa, eri aikakausien tarinalinjoista löytyy yhteys. Sen sijaan minun yhteyteni romaaniin jäi ohuemmaksi kuin odotin. Henkilöhahmot ovat kiinnostavia ja pidin siitä, miten Laura kuljettaa tärkeää kirjaa mukanaan ja miten puutarhaopas sisältää myös elämänohjeita. Samaan aikaan kuitenkin tuli sellainen olo, että kertomus on hieman liian elokuvallinen, ikään kuin katsoisin sivusta esitystä, jota joku selostaa. Jokseenkin sivulliseksi tässä jäin loppuun saakka.

Vaikka en täysin päässyt sisälle romaanin maailmoihin, ovat molemmat tarinalinjat kiinnostavia ja lukiessani ihastelin sitä, miten eri aikatasot erottuvat kieltä myöten toisistaan. Ehkäpä olisin nauttinut kertomuksesta enemmän, jos aineksia olisi ollut hitusen vähemmän. En kuitenkaan voi olla pohtimatta, miltä tarina näyttäisi valkokankaalla, niin vahvasti visuaalinen lukukokemus tästä muodostui.

Helmet 2024 -lukuhaaste: 5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi.

Kommentit

  1. Cantellin kirjat ovat varmaan aina tietyllä tapaa elokuvamsisia, eikä toki ihmekään. Samanlainen tunne minulle on tullut sekä Kaikki tuoksuu lumelta että Kesken jääneet hetket kirjoista. Tätä uusinta en ole vielä lukenut, mutta aion kyllä siihen tarttua, sen verran paljon olen aiemmista pitänyt.

    VastaaPoista
  2. Ehkäpä Cantell ohjaakin tarinan vielä valkokankaalle! Tämä kyllä kiinnostaa aiheensa puolesta ja elokuvallisuudestakin usein pidän romaaneissa, joten saatan tarttuakin jossakin vaiheessa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o