Kävelen ikkunan ääreen ja katselen ulos linnan kiviselle pihalle, jolla tuuli liikuttelee puistosta muurien yli lennähtäneitä lehtiä ja roskia, ja minusta kiehtovinta on se, miten nämä Katariinat ovat katselleet joskus samaa maisemaa, jota minä katselen nyt. Katariinojen ja muiden samassa paikassa elämäänsä viettäneiden ihmisten tarinat kiinnostavat minua ja haluan tietää heistä lisää. Katariina Stenbockiin olen törmännyt sattumalta ja oikeassa mielentilassa, sillä se sysää sisälläni liikkeelle kokonaisen sattumien ja oivallusten ketjun, löydän Katariinojen joukon, joka on jättänyt jälkensä historiaan ja joka tulee jättämään jälkensä myös minuun.
Jenna Kostetin tietokirja Kuuden Katariinan jäljillä kiinnittyy vahvasti Turun linnaan. Se yhdistää naisia, joiden jäljillä kirjailija kulkee halki vuosisatojen, ja se yhdistää kirjailijan naisiin, joiden elämää teos kuvaa. Kirjassa pitäisi melkeinpä olla varoitus: saattaa herättää hurjan halun asettua Turun linnaan unelmoimaan.
Kuuden Katariinan jäljillä kertoo naisista eri ajoissa, ja samalla se kertoo Turun linnasta, joka milloin kukoistaa, milloin kärsii, on jopa purku-uhan alla. Kuudesta Katariinasta ensimmäinen on Katariina Stenbock (1535–1621), häntä seuraa Katariina Hannuntytär (1539–1596) ja kolmantena linnaan astelee ehkä joukon kuuluisin, Katariina Jagellonica (1526–1583). Neljäs Katariina on Kaarina Maununtytär (1550–1612) ja viides Kristiina Katariina Stenbock (1608–1650). Viidennen ja viimeisen välissä tehdään suurin ajallinen siirtymä, sillä kuudes nainen, Carin Bryggman, syntyy vuonna 1920 ja menehtyy 1993.
Jenna Kostetin teos on niin kiehtova ja innostava, että toivoisin sen vain jatkuvan. Kirjailija kohtelee Katariinojaan kauniisti, yhdistää sopusointuisasti faktat omiin kuvitelmiinsa ja päätelmiinsä. Hän luovii vaivattoman tuntuisesti nykyhetkestä historiaan ja takaisin saaden kaiken tuntumaan pakottomalta – yhteydet tuntuvat syntyvän luontevasti, ilman väkinäisiä aasinsiltoja. Teoksen äärellä nykyhetki yhdistyy menneeseen, kun Jenna Kostet kulkee samoilla käytävillä kuin edesmenneet naiset, katselee ulos samoista ikkunoista.
Kuuden Katariinan jäljillä on sujuvasti etenevä ja toimivasti rakennettu teos, johon ihastuin toden teolla. Nautin suuresti matkastani Katariinojen aikoihin ja ihastuin teoksen lämpimään tunnelmaan. Nyt yritän pidätellä itseäni, etten säntää varaamaan matkaa Turun linnaan. Mutta kun sinne joskus toivottavasti taas pääsen, otan Katariinat mukaani.
Helmet 2023 -lukuhaaste: 37. Kirja kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole.
Tätä odotan kovasti kirjastosta. Hyvää pääsiäistä ja lukuiloa 💛
VastaaPoistaOi ihanaa, sinulla on tämä elämys vielä edessä. Kiitos samoin, Mai! 🧡
PoistaSamaa mieltä oikeastaan kaikesta! Edellisestä Turun linnan vierailusta alkaa olla jo kymmenen vuotta, ehkä ylikin. Aloin jo tässä miettiä, saisiko Turun kirjamessujen yhteyteen buukattua kierroksen myös Turun linnassa… 🤔
VastaaPoistaMinulle taitaa käydä niin, että pääsen ensi syksynä kirjamessuille vain Turkuun – taidanpa siis lainata ideaasi. Tavataanko syksyllä Turun linnassa? 🤗
PoistaLoistoidea! Tämä toteutetaan 🙂
PoistaJes! 🤗
PoistaOlen törmännyt tähän kirjaan tasaisin väliajoin (paitsi tänään jo kahdesti 😃), ja kerta kerralta lämpenen sille enemmän. Ehkä voisin sijoittaa tämän HelMet-haasteen kohtaan kirja jollaisia en yleensä lue, sillä tartun todella harvoin tietokirjoihin.
VastaaPoistaOi, tätä voi suositella varsinkin, jos tietokirjat eivät ole aivan oma laji! Kerronta on niin vetävää, että tämän parissa on helppo viihtyä 🥰
PoistaTämä kiinnosti jo ennen arvioiden lukemista, mutta nyt, monta kiittävää arvostelua luettuani, tämä on kyllä kerrassaan pakko lukea. Kostet vakuutti minut jo edellisellään, Matgaretan synti -romaanilla.
VastaaPoistaMargaretan synti on tosiaan sekin hieno teos! ❤️
Poista