Koko päivällisen ajan neiti Beatrice Hyde-Clare kuvitteli nakkelevansa ruokaa Kesgraven herttuan, Damien Matlockin, ylle. Ammukset vaihtuivat ruokalajista toiseen – kalakakkusia oliivitahnalla, täytettyjä tomaatteja, vasikanpaistia, uppomunia, lohifileitä, marenkia hedelmäsäilykkeillä – mutta mielleyhtymä säilyi. Herttuan korjatessa heidän isäntänsä lordi Skeffingtonin lausuntoa siitä, montako alusta Nelsonilla olikaan ollut komennossaan Niilin taistelussa, Bea kuvitteli paiskaavansa kokonaisen lautasellisen etanoita á la tartare miehen päähän. Ajatus herttuasta ravistelemassa persiljaa kultaisilta kiharoiltaan huvitti häntä suuresti. Bea tukahdutti virnistyksen kuvitellessaan, miten leivänmurut takertuisivat miehen jykevään, kulmikkaaseen leukaan.
Murha paremmissa piireissä avaa Beatrice Hyde-Clare ratkaisee -sarjan ja tutustuttaa lukijansa 26-vuotiaaseen naiseen, jonka kohtaloksi tuntuu jäävän elämä sukulaisten armollisuudessa varassa. Sukulaistensa kanssa Beatrice on saapunut englantilaiskartanoon seurustelemaan muiden parempiosaisten kanssa. Bea ei oikein tunne kuuluvansa joukkoon eivätkä häntä kiinnosta mahdolliset avioliittotunnustelut – sellaisiin hän kokee olevansa paitsi jo liian iäkäs myös liian harmaa.
Kun Bea hiippailee iltayöstä kartanon kirjastoon etsimään itselleen luettavaa, hän törmää kahteen henkilöön. Toinen on kuollut, toinen hyvinkin elossa. Jälkimmäinen on myös innokas määräilemään, miten kuolleen kanssa tulee toimia, ja Bea joutuu myöntymään ja vaikenemaan vasten tahtoaan. Nokkela nainen ei kuitenkaan suostu siihen, että jättäisi kuolemantapauksen selvittämisen muille, ja niinpä hän ryhtyy tutkimaan murhaa, jota ensi alkuun väitetään itsemurhaksi.
Murha paremmissa piireissä on historiallinen hyvän mielen dekkari, jonka päähenkilö on varsin moderni ja aikansa ahtaita raameja koetteleva naisihminen. Vaikka Bea tietää itsekin olevansa ulkonäöltään vaatimaton, on hänellä älyä vaikka muille jakaa. Sosiaalisesti taitava harrastelijaetsivä ei jää sanattomaksi edes jykeväleukaisen Kesgraven herttuan edessä, ja hänen keskustelutaitonsa tulevat tarpeeseen, kun hän haastattelee kartanoon asettuneen seurueen jäseniä. Periaatteessahan jokainen on epäilty.
Lynn Messinan dekkari on leppoisa ja paikoin niin hauska, että sen äärellä tuli naurahdeltua ääneen. Päähenkilö Beatrice on historialliseen miljööseen nähden hyvällä tavalla raikas, ja hänelle sopivan vastineen tarjoaa herttua, jonka kanssa on pakko pitää tiettyä etäisyyttä ajan normien mukaan. Teoksen henkilögalleria on karikatyyrimaisine hahmoineen vallan mainio, eikä englantilaisessa kartanomiljöössäkään ole valittamista.
Mielenkiinnolla jään siis odottelemaan, minkälaisiin selvitystöihin Beatrice Hyde-Clare jatkossa päätyy. Sarjassa on kuulemma jo useita osia olemassa, joten toivottavasti niitä kustannetaan suomeksi jatkossakin.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Aika usein luen tämätyyppiset englanniksi niin eivät suurimmat "kökköydet" häiritse ihan niin paljon. Hivenen tulen ennakkoluuloiseksi, kun mainitaan sankarittaren haastattelevan epäiltyjä (yleensä se johtaa turhan noloihin tilanteisiin ja vaatii kirjailijalta taitoa välttää liika epäuskottavuus) - Ehkä tätä pitää kuitenkin kokeilla, kun kerran on suomennettukin. Tätä genreä ei liikaa kotimaisella ole luettavissa :-)
VastaaPoistaMinusta tämä kyllä toimii vallan mainiosti. Sanailu on nokkelaa eikä päähenkilö vaivu liian romanttisiin höttöihin vaan pysyy raiteillaan. 😁
PoistaHyvä kuulla :-) Pistin lukulistalle. Sopivaa vapun piristystä luulisin. Hauskaa vappua!
PoistaTämä oli ihan hauska ja viihdyttävä. Ei verta eikä suolenpätkiä, vaan ns. cozy tai palapelidekkari. Luen lisääkin, jos suomeksi tulee, tai ehkä voisin kuunnella englanniksi.
VastaaPoistaIhan samoja adjektiiveja voisin minäkin tästä käyttää. Ja samoin, voisin lukea lisääkin.
PoistaMulla on aivan sama fiilis kuin Minnalla, nämä on just hyviä kevyiksi enkkukirjoiksi luureihin! Pikkasen jäi myös siitä Benedictin Joulun murhapelistä jälkitunne, että olisi ehkä toiminut englanniksi edes vähän paremmin... Mutta toisaalta, tämä vaikuttaa hauskalta, joten miksei, jos on yhtä hyvin kirjoitettua kuin esim Sujata Masseyn Perveen Mistryt. Lainauksesta tuli mieleen, että nyt on Bridget Jones tehnyt aikamatkan 😃
VastaaPoistaHyvä vertaus tuo Bridget Jones! 😁 Tästä tuli vähän sellainen olo, että nykyajan nainen on paiskattu menneisyyteen keskelle kunnon kartanomeininkiä.
Poista