Kammottavan, unettoman yön jälkeen Judith lähetti Hannekselle tekstiviestin ja pyysi saada tavata. Ruokatunnilla he sitten tapasivat Café Rainerissa. Hannes istui samassa pöydässä kuin heidän ensitreffeillään, mutta tällä kertaa kulmapenkillä. Judith valitsi epämukavan tuolin häntä vastapäätä. Hannes oli kalpea ja väsyneen näköinen. Häpeilevän, katuvaisen ilmeen hänen kasvoillaan Judith tunsi jo ennestään. Se teki Hanneksesta koulupojan, jonka on pakko tunnustaa saaneensa matikassa vain välttävän arvosanan.
Lukupiirin valikoitui luettavaksi Daniel Glattauerin kymmenen vuotta sitten suomeksi julkaistu romaani Takiainen. Takertuvaksi eliöksi kertomuksessa osoittautuu Hannes, johon Judith törmää ruokakaupassa. Arkisesta kohtaamisesta lähtee liikkeelle tapahtumaketju, johon sisältyy monenlaisia vahvoja tunteita – myös pelkoa ja surua.
Takiaisen näkökulmahenkilö on Judith, nelikymppinen valaisinliikeyrittäjä. Pienessä yrityksessään hänellä on työtoverina ja oppijana nuori Bianca, joka onkin hahmona vallan mainio: hän suhtautuu Judithin elämän haasteisiin mutkattomasti ja ratkaisukeskeisesti. Bianca onkin poikaystävänsä kanssa keskeisessä osassa, kun Judithin pulmia on aika ratkoa.
Hanneksesta nimittäin muodostuu Judithille melkoinen pulma. Arkkitehtimies rakastuu valaisinkauppiaaseen päätä pahkaa, mutta Judith tarvitsee enemmän tilaa. Hannes hurmaa Judithin läheiset yhden toisensa jälkeen, ja ajoittain tuntuukin siltä, että Judithin pitäisi edes äitinsä vuoksi seurustella Hanneksen kanssa, vaikkei itse niin miehestä välittäisikään.
Ongelma on, että Judith ei välitä Hanneksesta niin paljon kuin pitäisi. Itse asiassa hän tuntee olonsa kovin epämukavaksi, kun Hannes piirittää häntä ja odottaa jatkuvaa yhdessäoloa. Mutta kun Judith päättää katkaista suhteen, saa hän osakseen pääosin kummastelua, ei juuri ymmärrystä.
Ongelma on sekin, että Hannes tuntuu olevan kaikkialla vielä eropäätöksen jälkeenkin. Judith on varma, että Hannes vainoaa häntä, mutta todisteita ei ole. Onko syy sittenkin Judithin huterassa mielenterveydessä?
Takiainen on kiinnostava ahdistavaksi muuttuvan ihmissuhteen kuvaus. On hyvä, että näkökulma on nimenomaan Judithin – Hannes jää sopivasti etäälle mutta Judithin mielenmaisema piirtyy esiin ajatuksia herättävänä.
Teoksen kokonaisrytmi jättää kuitenkin mielestäni toivomisen varaa. Judithin ja Hanneksen suhteen kehittymistä kuvataan varsin hidassoutuisesti mutta sitten vauhtiin päästyä kierroksia on hieman liiankin paljon.
Joka tapauksessa Takiainen on aiheeltaan kiinnostava teos, joka onnistuu kuvaamaan ahdistavaksi muuttuvaa ihmissuhdetta paikoin myös siten, että lukijanakin huomaa epäilevänsä tapahtumien kulkua..
Helmet 2023 -lukuhaaste: 3. Kirjan nimessä on kasvi.
Luin tämän joskus vuosia sitten ja oli kyllä erikoinen (lopulta hyvällä tavalla) lukukokemus! Lukiessa alkoi itsekin tulla vainoharhaiseksi.
VastaaPoistaLukijan epäilystä romaani osaa kyllä herätellä!
PoistaMahtavaa ensinnäkin se, että tuot näinkin vanhan kirjan blogiin!
VastaaPoistaLähtökohdat kuulostavat varsin hyviltä.
Tosi paljon olen yleensä lukenut ihan tuoretta kirjallisuutta, nyt yritän vähän kajota vanhempaankin edes silloin tällöin :)
PoistaTakertuva eliö 😃
VastaaPoistaEn muista kuulleeni tästä kirjasta, tosin en ihmettele sillä kymmenen vuotta sitten luin jonkun verran kevyempää kirjallisuutta nykyään tuo kiinnittäisi uutuuksissa jo hyvin todennäköisesti huomioni. Pitäisikin taas lukea / kuunnella vanhempia kirjoja jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle 🙂
Minulta on tämä mennyt ihan ohi. Kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaMinäkin olen viime aikoina lueskellut uusien lisäksi huomattavasti vanhempaa kirjallisuutta, kun olen tarttunut mm. Virginia Woolfiin uudelleen vuosien tauon jälkeen.