Siirry pääsisältöön

Daniel Glattauer: Takiainen

Kammottavan, unettoman yön jälkeen Judith lähetti Hannekselle tekstiviestin ja pyysi saada tavata. Ruokatunnilla he sitten tapasivat Café Rainerissa. Hannes istui samassa pöydässä kuin heidän ensitreffeillään, mutta tällä kertaa kulmapenkillä. Judith valitsi epämukavan tuolin häntä vastapäätä. Hannes oli kalpea ja väsyneen näköinen. Häpeilevän, katuvaisen ilmeen hänen kasvoillaan Judith tunsi jo ennestään. Se teki Hanneksesta koulupojan, jonka on pakko tunnustaa saaneensa matikassa vain välttävän arvosanan.

Daniel Glattauer: Takiainen
Atena 2013
saksankielinen alkuteos Ewig Dein
suomentanut Raija Nylander
kansi Ville Lähteenmäki
268 sivua

Lukupiirin valikoitui luettavaksi Daniel Glattauerin kymmenen vuotta sitten suomeksi julkaistu romaani Takiainen. Takertuvaksi eliöksi kertomuksessa osoittautuu Hannes, johon Judith törmää ruokakaupassa. Arkisesta kohtaamisesta lähtee liikkeelle tapahtumaketju, johon sisältyy monenlaisia vahvoja tunteita – myös pelkoa ja surua.

Takiaisen näkökulmahenkilö on Judith, nelikymppinen valaisinliikeyrittäjä. Pienessä yrityksessään hänellä on työtoverina ja oppijana nuori Bianca, joka onkin hahmona vallan mainio: hän suhtautuu Judithin elämän haasteisiin mutkattomasti ja ratkaisukeskeisesti. Bianca onkin poikaystävänsä kanssa keskeisessä osassa, kun Judithin pulmia on aika ratkoa.

Hanneksesta nimittäin muodostuu Judithille melkoinen pulma. Arkkitehtimies rakastuu valaisinkauppiaaseen päätä pahkaa, mutta Judith tarvitsee enemmän tilaa. Hannes hurmaa Judithin läheiset yhden toisensa jälkeen, ja ajoittain tuntuukin siltä, että Judithin pitäisi edes äitinsä vuoksi seurustella Hanneksen kanssa, vaikkei itse niin miehestä välittäisikään.

Ongelma on, että Judith ei välitä Hanneksesta niin paljon kuin pitäisi. Itse asiassa hän tuntee olonsa kovin epämukavaksi, kun Hannes piirittää häntä ja odottaa jatkuvaa yhdessäoloa. Mutta kun Judith päättää katkaista suhteen, saa hän osakseen pääosin kummastelua, ei juuri ymmärrystä. 

Ongelma on sekin, että Hannes tuntuu olevan kaikkialla vielä eropäätöksen jälkeenkin. Judith on varma, että Hannes vainoaa häntä, mutta todisteita ei ole. Onko syy sittenkin Judithin huterassa mielenterveydessä?

Takiainen on kiinnostava ahdistavaksi muuttuvan ihmissuhteen kuvaus. On hyvä, että näkökulma on nimenomaan Judithin – Hannes jää sopivasti etäälle mutta Judithin mielenmaisema piirtyy esiin ajatuksia herättävänä.

Teoksen kokonaisrytmi jättää kuitenkin  mielestäni toivomisen varaa. Judithin ja Hanneksen suhteen kehittymistä kuvataan varsin hidassoutuisesti mutta sitten vauhtiin päästyä kierroksia on hieman liiankin paljon.

Joka tapauksessa Takiainen on aiheeltaan kiinnostava teos, joka onnistuu kuvaamaan ahdistavaksi muuttuvaa ihmissuhdetta paikoin myös siten, että lukijanakin huomaa epäilevänsä tapahtumien kulkua.. 

Helmet 2023 -lukuhaaste: 3. Kirjan nimessä on kasvi.

Kommentit

  1. Luin tämän joskus vuosia sitten ja oli kyllä erikoinen (lopulta hyvällä tavalla) lukukokemus! Lukiessa alkoi itsekin tulla vainoharhaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukijan epäilystä romaani osaa kyllä herätellä!

      Poista
  2. Mahtavaa ensinnäkin se, että tuot näinkin vanhan kirjan blogiin!
    Lähtökohdat kuulostavat varsin hyviltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi paljon olen yleensä lukenut ihan tuoretta kirjallisuutta, nyt yritän vähän kajota vanhempaankin edes silloin tällöin :)

      Poista
  3. Takertuva eliö 😃
    En muista kuulleeni tästä kirjasta, tosin en ihmettele sillä kymmenen vuotta sitten luin jonkun verran kevyempää kirjallisuutta nykyään tuo kiinnittäisi uutuuksissa jo hyvin todennäköisesti huomioni. Pitäisikin taas lukea / kuunnella vanhempia kirjoja jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle 🙂

    VastaaPoista
  4. Minulta on tämä mennyt ihan ohi. Kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta.
    Minäkin olen viime aikoina lueskellut uusien lisäksi huomattavasti vanhempaa kirjallisuutta, kun olen tarttunut mm. Virginia Woolfiin uudelleen vuosien tauon jälkeen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok