Illansuussa meitä kohti lensi pieni feizhongien parvi, niitä oli seitsemän. Herätimme Kaian kanssa muut tytöt, ja Uralin rauhaa ja hiljaisuutta rakastava ystävä rohkaisi meitä poistumaan välittömästi kyydistä. Lise-Lotte virnisti minulle, siinä se oli, mahdollisuutemme saada toinen merkkisarja ja kolmas numerolevy. Meidän täytyi selvittää, oliko koodeja enemmän kuin kaksi. Feizhongit lensivät kohti, ja siitä päästäänkin seuraavaan pelkooni.
Siiri Enoranta on niitä kirjailijoita, joiden tuotannon huomaan tämän tästä herättävän myönteistä vastakaikua ja joiden teokset ovat alati lukulistallani. Nyt päädyin tarttumaan Maailmantyttäriin erityisesti MarikaOksan innoittamana, ja kannatti tarttua.
Nuortenromaani on aikuiseen makuun vallan mainiosti sopiva utopia, joka tarkastelee tulevaisuutta reilun sadan vuoden kuluttua. Maailma on romahtanut ja itse asiassa romahdus on tapahtunut vain muutama vuosi tästä reaalimaailman ajasta eteenpäin.
Usein sitä ajattelee, että maailman romahtamisesta seuraa vain ikäviä asioita. 2100-luvun Maailmankodissa moni asia on kuitenkin varsin hyvin: kaaoksesta on seurannut vähintäänkin ymmärryksen ja yhteistyön lisääntymistä.
Kaikki ei kuitenkaan – tietenkään! – ole hyvin. Kirjan viisi päähenkilöä ovat kokeneet kukin omalla tavallaan kovia, ja heillä on myös tärkeä tehtävä: he lähtevät selvittämään konehyönteisten salaisuutta, ovathan ne kummallinen mysteeri ja myös pelottava elementti maailmassa, jossa moni asia on kohdillaan.
Maailmantyttäret on toimiva ja jopa ihastuttava seikkailukertomus, johon kietoutuu yhteiskunnallista kritiikkiä ja perusteltu näkemys mahdollisesta tulevaisuudesta. Päähenkilöt ovat sopivassa määrin erilaisia suhteessa toisiinsa ja kun kertomus etenee, huomaan koko ajan enemmän kiinnostuvani heistä ja heidän kohtalostaan.
Helmet 2023 -lukuhaaste: 43. Kirja kertoo tulevaisuudesta niin, että siinä on toivoa.
***************************
Kirje saapui perjantaina. Avattuna ja tarralla uudelleen sinetöitynä, tietenkin, kuten kaikki heidän kirjeensä: Tarkastettu turvallisuutesi vuoksi – PACT. Se oli aiheuttanut hämmennystä postitoimistossa: virkailija oli avannut kuoren sisään taitellun paperin, tutkinut sitä, näyttänyt sen tarkastajalle, sitten toimistopäällikölle. Lopulta se oli kuitenkin arvioitu harmittomaksi ja lähetetty eteenpäin. Ei lähettäjän osoitetta, vain kuusi päivää vanha New Yorkin postileima. Kuoressa hänen nimensä: Bird. Siitä hän tiesi, että kirje oli äidiltä.
Tulevaisuuteen sijoittuu myös Celeste Ng´n romaani Kadonneet sydämemme. Se on tunnelmaltaan synkempi kuin edellä mainittu Enorannan utopia: dystopia kuvaa tulevaisuuden Yhdysvaltoja, joka on kokenut suuren talouskriisin. Syyllisenä pidetään Kiinaa, ja seurauksista kärsivät lopulta kaikki aasialaiset tai aasialaistaustaiset. Amerikkalaista kulttuuria suojaavan PACT-lain myötä kontrolli on lisääntynyt; kunnon amerikkalainen huolehtii maansa turvallisuudesta muun muassa valvomalla naapuriaan.
Kertomuksen keskiössä on nuori Bird, jonka äiti on lähtenyt. Aasialaistaustaisesta äidistä ei puhuta vaan Bird elää kaksin isänsä kanssa. Kun kotiin saapuu kirje, jonka lähettäjäksi Bird tunnistaa äitinsä, on aika toimia. Nuori poika lähtee ottamaan selvää äitinsä kohtalosta ja saa selville, minkälainen koneisto yhteiskunnassa pyörii.
Kadonneet sydämemme on hirvittävän vaikuttava ja hieno romaani. Se on synkkyydestään huolimatta tavattoman viisas ja kaunis. Se sykähdyttää monin tavoin ja ennen kaikkea se muistuttaa siitä, miten tärkeää on huolehtia demokratiasta. Vaikuttavuutta lisää ehdottomasti se, että yhtymäkohtia todellisuuteen on olemassa.
Helmet 2023 -lukuhaaste: 18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä (Maailman viisi puhutuinta kieltä)
Oikeastaan ymmärsin jo silloin, kun Johanna sai ensimmäisen työpaikkansa paikallisradiosta, että olisi vain ajan kysymys ennen kuin hän ponnahtaisi julkisuuteen. Oli kulunut vain vuosi siitä kun hän jätti minut, ja hän teki jo tunnin mittaisia haastatteluja valtakunnallisella kanavalla ja minusta tuntui, että hänen käheää ääntään kuuli kaikkialla, myös muissa ohjelmissa, ja myöhemmin hänestä tuli nimi, hän oli yhteen aikaan ulkomaankirjeenvaihtaja, häntä kuvattiin ensi-illoissa ja haastateltiin lehdissä ja hän oli mukana monissa telkkariohjelmissa. Häntä pidettiin erittäin pätevänä, joskin melko kylmänä juontajana. Sillä tavoin meidän suhteemme päättyi, vaikka minun osaltani se ei koskaan kokonaan päättynyt.
Ia Genbergin Yksityiskohdat on kiinni nykyajassa. Romaanin minäkertoja muistelee elämäänsä ja ennen kaikkea merkittäviä ihmisiä historiassaan.
Kertomus on jaettu neljään osaan, ja osat on nimetty sen mukaan, kuka läheinen on muistoissa kulloinkin eniten esillä. Katse kiinnittyy pieniin hetkiin – yksityiskohtiin ja jotain viisasta lämpöä olen kerronnasta huomaavinani.
Yksityiskohdat on kirja, jonka äärellä nautiskelin kuulemastani suuresti. Nyt jälkeenpäin kuitenkin tuntuu, että ehkä hirveän paljon ei romaanista lopulta jäänyt mieleen. Silti jokin yhä kutkuttaa, joten ehkäpä palaan romaanin äärelle uudelleen.
***************************
Alice mietti, että rantanäkymän ja ranskalaisten maalausten ero oli siinä, että maalauksissa ihmiset olivat tekemisissä keskenään – toiset olivat piknikillä, toiset veneilivät. Täällä kaikki olivat erillään. Lähelle tullut isäkin kääntyi ja ui kohti rantaa. Satunnainen ohikulkija ei olisi arvannut, että Garrettit tunsivat toisensa. He olivat niin hajallaan ja niin yksin.
Otava 2023
äänikirjan lukija Anni Kajos
kesto 8 t 29 min
alkuteos French braid
suomentanut Markku Päkkilä
Anne Tylerin Palmikko alkoi vilahdella siellä, täällä kirjasomessa, ja varsinkin Tuijan postaus sai minut lopulta klikkaamaan romaanin äänikirjahyllyyni. Palmikon siivin pääsin tutustumaan Garrettin perheeseen ja matkaamaan perheen mukana vuosikymmenestä toiseen, seuraamaan perheen muutosta ja kasvua.
Kuinka hykerryttävä romaani Palmikko onkaan! Alkuun minulta meni hieman aikaa päästä kiinni kokonaisuuteen – prologimainen aloitusosa ennemmin hämmensi kuin kiinnitti romaaniin. Mutta kun perhe kävi tutuksi, ihastuin ja huomasin jopa odottavani pääsyä takaisin teoksen pariin.
Erityisesti pidin Palmikkoa kuunnellessani siitä, minkälainen kuva perheestä kertomukseen piirtyy. Kuva on realistinen mutta lämmin, humoristinenkin. Sitä ei ole kehystetty vaaleanpunaisella glitterillä vaan ennemminkin arkisen ruskeilla ja vankoilla puukehyksillä. Sellaisesta pidän!
Helmet 2023 -lukuhaaste: 22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon.
Nää on kaikki mulla lukulistalla! Eritoten Enoranta ja Ng kiinnostaa näistä.
VastaaPoistaOi, kiva kuulla!
PoistaNäistä olen lukenut Maailmantyttäret. Se oli kyllä varsin hyvä. Tykkään kovasti Enorannan tyylistä, olen lukenut häneltä useimmat kirjat.
VastaaPoistaMinun pitäisi tutustua Enorannan teoksiin enemmän, hän on kiinnostava kirjailija.
PoistaEnorannan kirjan lainauksesta en ymmärtänyt mitään 😅 Ng:n kirjan kuuntelin pari viikkoa sitten ja tykkäsin kovasti! En lue dystopioita niin se oli minulle hyvin erilainen kokemus, ja kyllä hän kirjoittaa osaa, kaikki suomennetut olen lukenut ja kaikesta tykännyt. Palmikon juuri kuuntelin ja vauhdilla, parissa päivässä koska koukutuin siihen niin kovin. Hienosti punottu sukutarina, mutta samoin se aloitus oli minustakin outo, liian irrallinen. Muuten se tuokiokuvamainen tyyli sopi kirjaan. Genbergin kirja ei ollut ennestään tuttu, mutta kun Manto lukee voisin ottaa selvää mistä siinä oikeastaan on kyse...
VastaaPoistaVoi ei! :D Olisi pitänyt varmaan valita toinen katkelma Maailmantyttäristä.
PoistaPalmikko oli kyllä kiehtova, kun kokonaisuuteen pääsi kiinni.
Enorannan olen jo lukenut ja se oli jotenkin lohdullinen luettava, vaikka utopia tietysti on, no, utopiaa... Tekee kuitenkin hyvää välillä lukea jotain lempeää, vaikkei kaikki pelkkää päivänpaistetta olekaan.
VastaaPoistaYksityiskohdat on lukulistalla, mutta noita kahta muuta en ole erikseen merkinnyt mihinkään.
Paljon olet kuunnellut. Minä huomaan äänikirjojen kuunteluaikaa nykyään kuluvan melko paljon podcastien parissa :-)
Utopiat tekevät ihmiselle hyvää kaiken kaaoksen ja huolen keskellä. On jotenkin lohdullista edes kuvitella, että tulevaisuus voisi tuoda hyviä asioita mukanaan.
PoistaMinulla näyttää nyt taas olevan äänikirjakausi meneillään. Podcastit ovat jääneet sivuun, mutta varmaan jossain kohtaa innostun taas niistäkin.
Tuo Palmikot onkin uusi tuttavuus, mutta taitaa mennä nyt suosituksestasi kuunneltavien tai luettavien listalle 😊
VastaaPoistaOlen hieman kartellut dystopioita, mutta ehkä Enorannan teos voisi toimiakin...
Minullekaan dystopiat eivät ole houkuttelevimpien kärjessä mutta kuitenkin genrestä silloin tällöin löytyy jotain kiehtovaa. Kiva, että Tyler kiinnostaa!
PoistaDystopiat ja utopiat eivät ole minun juttujani. Mitä se sitten kertoneekaan minusta, että historiasta voisin lukea määrättömästi mutta tulevaisuus ei kiinnosta yhtään 😅
VastaaPoistaCeleste Ngiä olen kuitenkin harkinnut vakavasti, sillä olen pitänyt tosi paljon hänen aiemmin suomennetuista teoksistaan. Tuo Tylerkin alkoi kiinnostaa. Olen muistaakseni jotain häneltä lukenut ennenkin ja tykännyt.
Ehkä se kertoo sinusta sen, että olet kiinnostunut nimenomaan historiasta 🥰 Ng on todella taitava tulevaisuuden kuvaaja, rohkenen suositella tätä hänen teostaan, vaikkei dystopia mieluisin genre olisikaan. Tyleria aion ehdottomasti lukea enemmänkin, Palmikko jätti niin hyvän jäljen.
Poista