Meri työnsi kaapin oven kiinni korostetun hitaasti ja alkoi kerätä astioita saarekkeelta. Helmi auttoi Hopen pois syöttötuolista. Meri jatkoi siivoamistaan eikä kiinnittänyt huomiota hänen mielenosoitukselliseen huokaukseensa. Selvä on, Helmi mietti, pelataan sitten sinun säännöilläsi.
Freelancetoimittaja Meri asuu miehensä Jacobin ja heidän yhteisen pienen tyttärensä Hopen kanssa Brooklynissa. Perheelle tarjoutuu mahdollisuus saada lapsenhoitoapua, kun Merin sukulaistyttö Helmi haluaa nähdä suurta maailmaa. Hetken nikoteltuaan Meri tarttuu tarjoukseen, ja niinpä ulko-ovella seisoo äkkiä nuori nainen, jossa on jotain etäisesti tuttua mutta sittenkin ehkä enemmän vierasta.
Helmi huolehtii Hopesta, ja pian tyttö hakeutuukin hyvin mielellään hoitajansa seuraan. Ja kun Hope on Helmin vastuulla, on Merillä aiempaa enemmän aikaa panostaa työhönsä toimittajana. Jacobin arki ei juuri muutu, hänhän on tehnyt töitä paljon muutenkin.
Ulko-ovesta tulee Helmin lisäksi jotain muutakin, mikä vaikuttaa Merin elämään. Posti tuo asuntoon salaperäisen paketin, eikä kukaan tunnu olevan valmis kantamaan vastuuta väärään paikkaan toimitetusta lähetyksestä. Niinpä Meri päättää tutkia paketin sisältöä tarkemmin, ja hän löytää jotain mielenkiintoista.
Samalla, kun Helmi huolehtii kolmevuotiaasta, hän ehtii havainnoida ympäristöään. Hän haluaa kokea suurkaupungin, joka tuntuu kuitenkin jäävän jonnekin ullakkohuoneen ulottumattomiin. Hän tekee myös tarkkoja havaintoja isäntäperheestään, tiukasti kaikkea kontrolloivasta Meristä ja tämän suhteesta perheeseensä.
Emilia Suvialan esikoisromaani on yli neljäsataasivuinen ja varsin runsas. Huomion kohteena ovat niin parisuhde kuin perhe-elämä, työelämä, ura, amerikkalainen yhteiskunta, sukulaissuhteetkin. Kiinnostavana lisänä tulee Merin käsiin yllättäen päätyvä paketti sisältöineen: sen myötä tulee pohdittua esimerkiksi sitä, mitä kaikkea yritykset asiakkaistaan saavatkaan tietoonsa ja missä kulkevat eettisyyden rajat silloin, kun on kysymys markkinoinnista.
Runsautta romaanissa on hieman liikaakin – olisin mielelläni keskittynyt syvemmin joihinkin teemoihin sen sijaan, että hypistelin useaa. Toisaalta pidin suuresti romaanin tunnelmasta: yksittäisiin hetkiin kiinnittyy paljon ja kertojan äänessä on lämmintä ymmärrystä, josta ilahduin.
Pidin myös romaanin henkilöistä. Pääosin huomio kiinnittyy Helmiin ja Meriin, mutta kiinnostavia ovat muutkin. Henkilöhahmot ovat inhimillisiä ja moninaisia kaikkine puutteineen, toiveineen ja haluineen.
Jaettu on kiehtova romaani, jonka maailma jää lukemisen päätyttyä mieleen väreilemään.
Helmet 2023 -lukuhaaste: 31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas.
Olipa kiva lukea tekstisi tästä kirjasta. Jostakin luin kustantajan esittelyä kirjasta ja mietin, että tarttuisinko. Tässä on kyllä paljon kiinnostavia elementtejä, että kiinnostus vaan lisääntyi. Toisaalta runsaus, ehkä jopa suoranainen rönsyily, vähän epäilyttää. Hmmm… jään pohtimaan.
VastaaPoistaJokin tässä lopulta kiehtoi ja piti otteessaan. Ehkä kannattaa antaa mahdollisuus ja katsoa, kuinka käy!
Poista