Siirry pääsisältöön

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista. 

Pilvi Hämäläinen: Cinderella
Otava 2022
kansi Elina Warsta
269 sivua

Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla.

Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kummallisiin tilanteisiin.

Kaikkia keskeisiä henkilöitä yhdistää lopulta se, että he haluavat tulla muiden hyväksymiksi. Jade haluaa ystävän, Siru huomiota ja Sirkka olla jotain muuta kuin rahvaanomainen. Jari puolestaan kaipaa rakkautta elämäänsä. Eloisan ja toimivan dialogin (kyllä, kirjailijan tausta näkyy hyvällä tavalla) kiintoisaa on se, mitä jätetään lopulta sanomatta.

Cinderella on livakasti etenevä romaani. Takakannessa kirja määritellään synkänhauskaksi, ja sitä se nimenomaan on. Huumori on tummaa ja paikoin se nauratti niin, että lukemisesta ei ollut tulla hetkeen mitään. Samalla jotain kaihertavaa on henkilöiden välisissä suhteissa: on hyvä, että kaikesta ei tehdä kepeää vitsiä vaan huumorin avulla kyetään tarkastelemaan myös ajatuksia herättäen sitä, minkälaisia ihmiset toisiaan kohtaan ovat.

Ihastelin lukiessani myös ilmeikästä kieltä: Siru supsuttaa hiuslakkaa pienin supsauksin ja Jaden pieni jelhistely olkoot tässä esimerkkejä mainiosta kerronnasta.

Kommentit

  1. Tämä täytyy laittaa varaukseen jahka lukupino on pienentynyt. Olen myös Lieksasta kotoisin kuten Hämäläinen ja varmaan tunnistan joitain juttuja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että! Luulen, että lieksalaiselle tämä on erityisen kiinnostava. Joistakin sanoista olin tunnistavinani savolaisvivahteita, mikä tuntui kivalta, mutta Lieksaa ja alueen sananpartta tuntevalle kieli voi olla kovinkin tuttua.

      Poista
  2. Vaikuttaapa mielenkiintoiselta. Kauhean paljon en ole törmännyt tällaisiin yhden päivän romaaneihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tutustua varsinkin, jos synkkä huumori kiinnostaa.

      Poista
  3. Olisin ehkä saattanut tämän kuunnella, ellei Hämäläinen lukisi itse. Hän on äänenä liian erikoinen ja siksi tulee mulle aina olemaan vain ja ainoastaan Punaiset leeeehdet... 😬

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä itse asiassa pidän hänen äänestään. Mutta toki voi olla haastavaa, jos ääni assosioituu koko ajan ihan vääriin asioihin :)

      Poista
  4. Synkänhauska kuulostaa hyvältä, ja sen mielikuvan mukaan, mikä minulle Pilvi Hämäläisestä on muodostunut, huumori iskee meikäläiseen. Kiinnostaa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...