Krisse kohottautui sängyltä, veti vaaleankellertävän verhon pois ikkunan edestä ja katsoi takapihalle. Rinne vietti alaspäin kohti seuraavia rivareita, ja valoisalla saattoi nähdä pilkahduksen Pyhäjärven selästä. Jostain syystä ajatuskin järvestä rauhoitti Krissen mieltä. Tämä oli hänen maisemansa, hänelle tutut ympyrät, joiden keskellä ei kaikki Helsingin höyryäminen tuntunut äkkiä enää niin kuolemanvakavalta. Ei tarvittu kylmää suihkua herättämään ja terävöittämään aivot. Hän voisi herätä omaan tahtiinsa.
Maija Kajannon Korvapuustikesä avaa Kahvila Koivu -sarjan, jonka myötä päästään tutustumaaan Kristiina Kivimaahan, Krisseen. Hän saa tarpeekseen helsinkiläisen työpaikkansa älyttömistä vaatimuksista – pullaan voi kulminoitua aika moni asia – ja ampaisee mummonsa luokse Keski-Suomeen.
Pyhävirralla odottaa tuttu ja turvallinen ympäristö, mummon kahvila ja moni muu. Esimerkiksi eräs Jonne sekoittaa Krissen mieltä, mutta vielä enemmän päätä pyörittää aivan uusi tuttavuus, kunnanjohtaja Tommi Rapala. Jälkimmäinen on kuitenkin jo varattu, joten Krissen on viisainta suunnata tarmonsa mummon kahvilan uudistamiseen. Kahvila Koivu saakin kyytiä, kun Krisse ryhtyy hommiin.
He kävelivät portaat alas, Krisse lukitsi etuoven, ja molemmat vetivät pipon syvemmälle päähän, kun räntä löi ulkona vasten kasvoja. Mutta talviset kelit olivat nyt hyvä asia, Krisse muistutti itseään. Mitä nopeammin talvi tulisi, Pyhäjärvi jäätyisi ja lumi peittäisi ympäristön pellot ja kukkulat, sitä nopeammin hotelli Koivu alkaisi pyöriä täydellä teholla.
Kahvila Koivu pyörii Krissen huomassa ja voi hyvin. Kun syksy saapuu, tulee ajankohtaiseksi uusi aluevaltaus: kahvila saa rinnalleen hotelli Koivun, ja Krissellä riittääkin puuhaa yllin kyllin.
Lisäksi päänvaivaa aiheuttaa kuntaan palaava Tommi, joka on etäinen. Mummokin tuntuu kummallisen välttelevältä, joten ihmettelemistä riittää varsinkin, kun talvi sekoittaa hotellivieraiden aikeita ja Krisse saa paljuun yllättävää seuraa.
Sekä Korvapuustikesä että Taatelitalvi tarjoavat leppoisaa ja toimivaa ajanvietettä. Keskisuomalainen maalaismaisema on sopiva miljöö kertomuksille, joissa elämä on sopivan kiireistä ja samalla riittävän kaukana kaupunkielämän hektisyydestä. Pienen maalaispitäjän meininki on mukavan tutulta kuulostavaa sopivasti erottuvine henkilöhahmoineen.
Viihdekirjallisuuteen sopivasti romaaneissa on osuvia sattumuksia ja tunteiden hehkua. Ei kuitenkaan liikaa – teokset eivät ole yli-imeliä leivonnaisia vaan rehellistä ja kotoisaa maalaispullaa, jonka äärellä odotukset toteutuvat juuri sopivassa määrin.
Miellyttävä lisä on se, että molemmista kirjoista löytyy reseptejä. Niiden avulla voisikin kokeilla, miltä vaikkapa turkinpippurirahkakakku ja jouluiset suklaataatelit voisivat maistua. Ympärille voi tietenkin kuvitella kahvila Koivun.
Maija Kajannon romaaneja kuunnellessa tuli moneen kertaan mieleen Lucy Diamondin mainio Rantakahvila. Jos Rantakahvila-sarja on yhtään miellyttänyt, kannattaa ehdottomasti piipahtaa myös kahvila Koivussa.
Minulle tulee tästä vähän mieleen Anu Joenpolven Rantakylä-sarja, jossa myös aina joku nuori nainen järjestelee elämäänsä maaseudulla ja tietenkin löytää myös rakkauden. Tällaisia kirjoja on kiva lukea silloin tällöin, mutta itse en pystyisi niitä lukemaan jatkuvasti.
VastaaPoistaAnu Joenpolvi ei ole minulle lainkaan tuttu, joten kiitän vinkistä. Viihteellisempi ja kevyempi kirjallisuus on joskus paikallaan mutta ei yhtenään. :)
Poistakivat vihjeet
VastaaPoistaKiva :)
PoistaNää kirjat vaikuttaa just sopivilta hetkiin, ku haluaa aivot vaan narikkaan ja rentoutua. Menivät lukulistalle!
VastaaPoistaJust sellaisiin hetkiin nämä ovat oikein hyviä!
PoistaKuuntelin Korvapuustikesän marraskuussa ihan sillä ajatuksella että voisi jatkaa Taatelitalveen joulun seutuun, mutten päässyt niin pitkälle. Mutta sehän ei varsinaisesti joulukirja ole, ainakaan nimestään päätellen, että menisi niin kauan kun ei ole vielä kevät ajatuksissa 🤔
VastaaPoistaMinusta Taatelitalvea kyllä kestää lukea muulloinkin kuin ihan vain joulun aikaan, ei ole pelkästään joulukirja. Siinä on minusta mukavan talvista tunnelmaa.
Poista