Siirry pääsisältöön

Suvi Vaarla: Kadonnut aika

Hänen mielensä muistutti ruuhkaista turistikatua, jossa autot tööttäsivät, ihmiset törmäilivät toisiinsa, jotkut huusivat avoimesta ikkunasta päättömiä solvauksia, katukaupustelija tyrkytti rihkamakelloja, toinen kaupustelija heitteli ilmaan pimeässä loistavia muovihyrriä, kolmas myi lisäravinteita, näyteikkunoissa palkatut näyttelijät esittelivät kulkijoille takapuoliaan, samalla kun vastaan käveli alaston ihminen, kirahvi ja maailmanlopun ennustaja. 

Suvi Vaarla: Kadonnut aika
WSOY 2022
kansi Martti Ruokonen
268 sivua

Suvi Vaarlan toinen romaani* Kadonnut aika sijoittuu nykymaailmaan. Se kuvaa Oton, Iiriksen, Alexandran ja Lassen kautta neljää erilaista elämää, jotka kietoutuvat toisiinsa. Hahmoista kasvaa romaanissa moniulotteisia ihmisiä, jotka elävät tässä ajassa, tämän maailman ehtojen mukaan. Se on kiehtovaa: ajankuva toimii ja on tarkkanäköistä.

Kun nykyajassa ollaan, ei teknologiaa voi ohittaa. Sen kuvaus on sekä vavisuttavaa että vaikuttavaa. Kiinnostavaa on esimerkiksi se, mitä teknologia on lasten maailmassa ja miten vanhemmat voivat (ainakin yrittää) pyrkiä sitä kontrolloimaan. Toiset onnistuvat paremmin kuin toiset, eikä maailma ole tässä(kään) suhteessa tasa-arvoinen.

Ja vaikka teknologia mahdollistaa yhteyden toisiin entistä helpommin, ei todellisen yhteyden löytäminen ole aina helppoa. Kun olemme yhteydessä verkon välityksellä muihin, saattaa unohtua se, mikä on lähellä.

Kiehtova ulottuvuus on sekin, miten henkilöt ehkä kokevat olevansa oman elämänsä ohjaksissa. Yksi pieni hetki – nykyajan ilmentymä sekin – saattaa muuttaa hetkessä kaiken, eikä itsellä ole välttämättä tapahtumiin paljoakaan vaikutusvaltaa.

Iiris ei ollut ajatellut, että siitä päivästä tulisi unohtumaton. Hän oli kuvitellut, että samanlaisia tulisi tuhansia lisää. Mutta ei niitä tullutkaan.

Kadonnut aika on niin kiehtova romaani, että tulin lukeneeksi sen lopulta parissa päivässä. Vaikka näkökulmat vaihtuvat, pitää kokonaisuus hyvin otteessaan: jokaisesta henkilöstä kiinnostuu, jokaisesta haluaa tietää enemmän.

Romaanin kerronta toimii, kieli on kaunista. Viehätyn siitä, miten osuvasti tavallista elämää kuvataan, joidenkin virkkeiden äärelle haluaisin jäädä pidemmäksikin aikaa.


*korjattu sana toisinkoinen muotoon toinen romaani 31.10. – Suvi Vaarlalta on kahden romaanin lisäksi ilmestynyt novellikokoelma Täydellisiä ihmisiä.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok