Koska silloin – silloin! – olin alkanut kirjoittaa. Olin palannut kotiin uutta happea puhkuen, valmiina täyttämään uusia tyhjiä sivuja mieleni kokemuksilla; minulla oli ollut energiaa, halua ja sisua, sillä olin saanut hengähtää. Silloin olin alkanut kirjoittaa romaaniani Lasikellon alla. Mitä tällä kertaa tapahtuisi? Mitä tästä seuraisi – millaisen tekstin tämän helmikuun nihkeä tiehyttukos ja toipilasaika Court Greenin makuuhuoneessa minulle soisivat?
Sylvia Plath on pienten lasten äiti, aviovaimo ja runoilija. Häntä ajaa halu kirjoittaa, mutta aikaa ei ole, koska koti ja perhe tarvitsevat niin paljon. Puolisolla, runoilija Ted Hughesilla, kyllä on aikaa toteuttaa taiteellisia intohimojaan – ja muitakin intohimojaan, kuten romaani myöhemmin osoittaa.
Asetelma on sellainen, että se on vieläkin, kuusikymmentä vuotta romaanin tapahtumahetkiä myöhemmin, tavallista. Varsinkin nainen saattaa joutua kamppailemaan löytääkseen tilaa omille kiinnostuksenkohteilleen arjen vaatimusten keskellä. Päähenkilöä repivät ristiriidat: toisaalta hän janoaa saada toteuttaa luovuuttaan, toisaalta lapset tarvitsevat häntä. Naisena ja äitinä vaatimukset häntä kohtaan ovat suurempia kuin puolisoa kohtaan. Koska asetelma on niin tunnistettava, se vetoaa ja tuntuu sekä mahdolliselta että todelliselta.
Romaanin Sylvia Plath on todellinen henkilö, joka eli 1932–1963. Euforia kertoo runoilijan viimeisestä vuodesta fiktion keinoin. Todellisen henkilön käyttäminen fiktion hahmona mietityttää minua edelleen, mutta tässä kohtaa se ei isommin vaivaa. Syynä voi olla se, miten todelliselta ja mahdolliselta Euforian maailma tuntuu. Syynä voi olla sekin, miten vakuuttavasti romaani kuvaa Sylvia Plathin arkea, tunnemaailmaa ja vaikeita ihmissuhteita. Ongelmia ei ole pelkästään suhteessa puolisoon, vaan myös Yhdysvalloista vierailemaan saapuvan äidin kanssa on vaikeaa.
Todellisesta Sylvia Plathista muotoutuu romaanissa kokonainen, tunteva ja vahvasti elävä päähenkilö. Hän ei typisty vain itsemurhan tehneeksi runoilijaksi, vaan hän on elävä ihminen, joka rakastaa, vihaa, toivoo, pelkää ja tasapainottelee valon ja pimeyden välillä. Sitä kaikkea romaanissa kuvataan suorastaan koukuttavasti, ja teos on August-palkintonsa ansainnut.
Muualla: Kirjavinkit, Marjatan kirjat ja mietteet ja Lumiomena.
Minuakin mietityttää tämä oikeiden ihmisten käyttö. Jotenkin se ei tunnu aivan oikeudenmukaiselta. Sylvia Plath kyllä sinänsä kiinnostaa.
VastaaPoistaNiinpä, varsinkin kun kuvaus on paikoin hyvinkin intiimiä. Pitäisi varmaan vain tyynesti lukea fiktiota fiktiona, vaikka todellinen hahmo onkin mukana. :) Kerronnaltaan tämä on kuitenkin onnistunut teos.
PoistaTämä kiinnostaa, mutten tunne Sylvia Plathin tuotantoa ollenkaan. Mietin että mitenkähän paljon se sitten haittaa 🤔
VastaaPoistaAjattelisin, että ei varsinaisesti haittaa. Olen lukenut Plathia joskus ikuisuus sitten, joten tuoreessa muistissa ei todellakaan ole. Kyllä tässä silti hyvin kärryillä pysyi.
PoistaTiedätkö, kuinka paljon Plathin kuvauksesta perustuu faktaan vai onko teos kokonaan fiktiivinen. Puhdas fiktio todellisesta henkilöstä on jotenkin helpompi käsitellä, mutta sitten jos osa faktoista kuitenkin pitää paikkansa, voi se joskus olla vähän hämmentävää.
VastaaPoistaKäsittääkseni romaanissa on yhtymäkohtia todellisuuteen. Se varmaan biofiktiossa hämmentääkin, kun ei voi tietää, mikä on totta ja mikä kuviteltua. Ja sitten samalla kuitenkin mennään aika syvälle henkilön sisimpään.
Poista