Siirry pääsisältöön

Elina Annola: Kaikki lokakuun taivaat

Siipiparien valmistuttua hahmottelin oranssille ja keltaiselle pahville erilaisia nokkia. Niiden piirtäminen olisi lapsille liian haastavaa, puhumattakaan siroina kiertyvien viivojen ja terävien kärkien leikkaamisesta. Lyijykynän jälki pinttyy pahviin tummana ja  sotkuisena, nokat katkeilevat ennen aikojaan. Pettymyksiä ja uusia yrityksiä, pettymyksiä.

Elina Annola: Kaikki lokakuun taivaat
Bazar 2022
kansi Satu Kontinen
400 sivua
äänikirjan lukija Annu Valonen 
kesto 16 t 3 min

Pidin kovasti Elina Annolan esikoisteoksesta Kunnes kukkivat puut (Bazar 2022), joten tämä kirjailijan vain muutama kuukausi esikoista myöhemmin ilmestynyt toisinkoinen meni ilman muuta lukulistalleni. Ja se kannatti.

Romaani sijoittuu esikoisen tavoin nykyaikaan, ja samoin kuin esikoisteoksessa, on tässäkin läsnä myös menneisyys. Mutta kun Kunnes kukkivat puut keskittyi kolmekymppisen Emilian maailmaan, on tässä uudessa romaanissa useita näkökulmahenkilöitä. Kaikki lokakuun taivaat sijoittuu nykyaikaiseen koulumiljööseen, jossa läsnä ovat moninaiset perheet moninaisine tarpeineen, jatkuvasti kasvavat vaatimukset ja kollegat, joilta ei kiitosta kovin helposti heru varsinkaan Kaisulle, joka haluaa tehdä parhaansa.

Vaikka näkökulmahenkilöitä on monta, nousee Kaisu erityisesti esille. Hän on kokenut ja paljon nähnyt opettaja, joka on valmis taipumaan moneen. Hän ymmärtää oppilaitaan ja huolehtii heistä, joskus myös oppilaiden vanhemmista. Kaisun luokalla ovat esimerkiksi Mikael, Alina ja Sagal, ja jokainen heistä katsoo arkea – ja Kaisua – omasta vinkkelistään. Yksi romaanin kiehtova elementti onkin se, miten eri tavoin eri henkilöt voivat samoja tilanteita nähdä ja ymmärtää. Väärinymmärrykset ovat tahattomia ja inhimillisiä, ja lempeästi ne muistuttavat siitä, miten vaikea muiden ihmisten syvimpiä ajatuksia onkaan tavoittaa.

Kiehtovaa romaanissa on myös sen sijoittuminen kouluun. Nykyaikaan peilautuvat Kaisun muistot siitä, minkälaista oli olla kiltti ja nöyrä oppilas vuosikymmeniä aikaisemmin. Aikatasot muistuttavat siitä, miten paljon koulumaailma on muuttunut. Ajattelenkin, että Kaikki lokakuun taivaat voi olla varsin avartavaa luettavaa heille, jotka arvioivat nykykoulua omien – ehkä vuosikymmenten takaisten – kokemustensa kautta. Niin asiantuntevasti ja realistisesti sitä tässä romaanissa kuvataan.

Elina Annolan teos on psykologisesti oivaltava. Välttämättä henkilöt eivät herätä ihastuksen huudahduksia mutta se ei liene tarkoituskaan. He ovat inhimillisiä olentoja omine toiveineen ja kömpelyyksineen, ja juuri se tekee romaanista hyvin elämänmakuisen. Romaanissa myös riittää pohdittavaa vaikka toisellekin lukukerralle, niin monia kerroksia siinä on. Kaiken kruunaa kaunis kerronta: kielenkäyttö on taidokasta ja viehättävää.

Helmet-lukuhaaste: 47.–48. Kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun. Elina Annolan on Johanna Annolan sisar.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok