Per tarttui hänen käteensä, samaan käteen, josta oli päästänyt irti, kun he olivat maanneet puun alla. Niin he seisoivat edessään meri, joka nousi ja laski. Aallot kulkivat rannalta toiselle, ne saattoivat liikkua paikasta toiseen, sinne missä oltiin nyt ja sinne missä oli oltu.
Joskus joidenkin kirjojen äärellä käy niin, että niihin ihastuu heti ensi riveiltä lähtien. Niin minulle kävi Karin Erlandssonin romaanin Koti äärellä: jokin vei mukaansa heti alussa ja ote piti loppuun saakka.
Koti on ihana romaani. Sitä lukiessa teki mieli pidätellä hengitystä ja toivoa, että kirja ei ihan vielä loppuisi. Että sen maailmassa saisi pysytellä vielä vähän aikaa.
Karin Erlandssonin teos lähtee liikkeelle 800-luvulta. Lian tarina käynnistää kokonaisuuden, joka luo silmäyksiä ahvenanmaalaisten naisten ja lasten elämään. Vähä vähältä siirrytään kohti nykyaikaa, ja yhdeksän henkilöhahmon kautta piirtyy esiin kuva siitä, minkälaista on elää saaristossa, kun aina joku lähtee ja joku jää. Eritoten esille tulee ajatuksia siitä, minkälaista oli ja on olla nainen tässä maailmassa.
Koti on historiallinen romaani, joka ammentaa todellisuudesta. Pidän valtavasti siitä, miten historian tapahtumat ja olosuhteet muodostavat miljöön henkilöiden kokemuksille. Kirjan lopussa on avattu lyhyesti kunkin ajanjakson historiaa ja kirjailijan tekemiä ratkaisuja.
Teosta voisi luonnehtia myös novellikokoelmaksi, sillä eri henkilöiden tarinat toimivat myös itsenäisesti. Toisaalta niitä yhdistää hienosti paitsi kaunis kerronta myös eräs esine, ja vaikka ajat ja henkilöt muuttuvat, on teos upean yhtenäinen.
Koti on hieno romaani, jonka äärellä olisi voinut viipyä kauemminkin. Toivon, että moni lukija löytää sen lumon.
Osallistun Karin Erlandssonin romaanilla Kirjoja ulapalta -lukuhaasteeseen. Siihen se sopii erinomaisesti. Helmet 2022 -haasteessa Koti asettuu kohtaan 49. Kirja on julkaistu vuonna 2022.
Kuulostaapa kivalta kirjalta. Ihana, että se sai sinut lumoihinsa.
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi!
Poista