Siirry pääsisältöön

Minna Mikkonen: Amelian luut

Veden pinta kohoaa ja laskee vuorovesissä, se tulvii riutalle, joka saarta ympäröi. Amelialla on auringossa päivän mittaan lämpenevä metalli, lentokoneensa riutan reunalla. Hänen selkänsä Electran kuumaa kylkeä vasten, kun hän nojaa siihen ja odottaa. Hän vihaa odottamista ja haluaisi että tämä olisi jo ohi, eikä ole varma, toivooko heidän tulevan vai esimerkiksi valtavan aallon pyyhkivän hänen ylitseen ja koko saaren yli.

Minna Mikkonen: Amelian luut
S&S 2022
kansi Jussi Karjalainen
288 sivua

Kuulin joskus lapsena lentäjä Amelia Earhartista, joka katosi kesken pitkän lentomatkansa. Edelläkävijänaisen tarina kiehtoi minua ja mietin, mitä hänelle mahtoi tapahtua.

Kirjailija Minna Mikkosen mieltä Earhartin kohtalo jäi ilmeisesti mietityttämään vielä enemmän. Romaanin Amelian luut yksi keskeinen henkilö nimittäin on vuonna 1937 Tyynenmeren yllä kadonnut lentäjä. Kertomuksessa hän on haaksirikkoutunut autiolle saarelle. Pelastajia odottaessaan Earhart ajattelee elämäänsä ja valintojaan. 

Romaani sijoittuu myös tulevaisuuteen. Toisessa ajassa ovat Puutarhuri, Muuttaja ja Kuvataiteilija, joista ensin mainittu lukee tarinoita lumesta, jota ei enää ole. Hän haluaa herättää kiehtovan aineen uudelleen henkiin. Kuvataiteilijaa kiehtoo musta ja Muuttaja tallentaa nauhoille työtehtäviään.

Kellarissa on tänään viileämpää kuin eilen, maa tietysti aavistaa vuodenajat ennen ihmistä. Maa elää vielä vuodenkierrot vanhan ajan mukaan, kun oikea talvi oli tulossa kuten aina syksyn jälkeen.

Vaikka romaanin aikatasot ovat hyvin erilaisia ja henkilöt myös, syntyy elementeistä kiehtovan ehyt kokonaisuus. Ajasta ja paikasta riippumatta hahmoja yhdistää tietynlainen erillisyyden kokemus, yksinäisyys. Ja siitä jotain melankolisen viehättävää kerrontaa, jota kaunis kieli lempeästi lukijalle välittää. 

Amelian luut ei välttämättä jätä jälkeensä selkeää käsitystä siitä, mitä juuri tuli luettua. Sen sijaan se jättää jälkeensä lämpimän olon, jollain tapaa toiveikkaan.

Helmet 2022 -lukuhaaste: 14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok