Siirry pääsisältöön

Sofia Lundberg, Alyson Richman & M. J. Rose: Perjantai-illan klubi

Hilman sydän takoi villisti rinnassa. Kun hän vilkaisi Cornelian piirustusta, hän käsitti tarkalleen, mitä Georg-henki kuvasi: samankeskisistä ympyröistä koostuvaa kirkkoa, jonka spiraalimaisesti kietyvät seinät oli koristeltu maalauksin – jokainen pinta, viiva ja muoto kuvastivat elämän loistoa ja kiertoa.

Sofia Lundberg, Alyson Richman & M. J. Rose:
Perjantai-illan klubi
Bazar 2022
alkuteos The Friday Night Club 2021
suomentanut Jänis Louhivuori
320 sivua

Perjantai-illan klubi on kolmen kirjailijan yhteisteos, ja sen keskiössä on viiden naisen taidekollektiivi. Erityisen keskeinen henkilö on ruotsalainen taidemaalari Hilma af Klint (1862–1944), joka on jäänyt historiankirjoihin paitsi taiteilijana myös mystikkona. Taidekollektiivin jäseniä yhdisti sekä taide että kiinnostus henkimaailmaan: romaanissa kuvataankin useita seansseja eli spiritismihenkisiä illanviettoja.

Kertomuksen nykyajassa keskeinen henkilö on Eben Elliot, joka järjestää Hilma af Klintin näyttelyä Guggenheim-museoon. Häntä kiinnostaa myös Hilman henkilö sekä se, missä määrin af Klint todella teki taideteoksensa yksin ja missä määrin hän sai apua ystävättäriltään. Kaikkiin Elliotin kysymyksiin ei suinkaan suhtauduta myötämielisesti.

1900-luvun alkupuolelle sijoittuvien osuuksien avulla lukija saa tietää enemmän kuin Eben Elliot. Toisin kuin Elliot, lukija pääsee mukaan kollektiivi De Femin tapaamisiin ikään kuin aitiopaikalle.

Romaani on fiktiota mutta hyödyntää todellisuutta. De Femin hahmot ovat todellisia mutta kirjailijat ovat käyttäneet fiktion tekijän vapauksiaan kuvitellessaan yksityiskohtia historiallisten faktojen ympärille. Vaikuttavasti romaanissa kuvataan sitä, miten 1900-luvun alun ahtaissa raameissa omien toiveiden toteuttaminen voi olla haastavaa varsinkin, jos on sekä nainen että taiteilija. Jännityselementtiä kertomukseen muotoutuu kadonneen muistikirjan avulla.

Liikkeelle pääsy vie jonkin aikaa mutta kyllähän tästä kiehtova lukuelämys lopulta muotoutuu. Kun fiktio pohjalla on todellisuutta, tulee Googlen äärelle hakeutuneeksi vähän liiankin monta kertaa, niin paljon Hilma af Klintin elämä alkaa kiehtoa. Romaani tarjoaa aimo annoksen uutta tietoa sujuvassa paketissa.

Muualla: Anun ihmeelliset matkat

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...