Ruuvasin kodinhoitohuoneen kattoon koukun ja värkkäsin ontelokuteesta jättimäisen amppelin. Laitoin siihen vanhasta uunista jääneen paistopellin ja asettelin Annalta ostamani kasvit siihen. Siinä ne olivat paikassa, johon mieheni silmät eivät eksyneet. Ja kun äitini seuraavan kerran tulisi, nostaisin amppelin siksi aikaa saunaan, piiloon lauteiden alle.
Kasvun paikka on viihteellinen romaani, jossa kasvavat sekä kasvit että romaanin päähenkilö. Jälkimmäinen on nimeltään Silvia, ja hänellä on takanaan useita kotiäitivuosia. Miehellä on vaativa työ, joka on kuitenkin sen verran hyväpalkkainen, että mies elättää yksinään perheensä.
Silvian puoliso on toivonut, että vaimo on kotiäiti, joka leipoo keskiviikkoisin pullaa ja huolehtii, että pöydässä on lämmin ruoka odottamassa töistä kotiin palaavaa. Silvialla ei ole suuria ammatillisia ambitioita oikeastaan koskaan, joten kotiäidin rooli on sopinut hänelle vallan hyvin.
Sitten Silvia löytää elämäänsä jotain, mikä ei ole varsinaisesti puolison toiveiden mukaista. Silvia hurahtaa huonekasveihin. Eikä kyseessä ole mikään pieni hurahdus, vaan pian kasvit valtaavat tilaa sekä perheen yhteisestä kodista että enenevässä määrin Silvian ajatuksista. Hän haluaa oppia ja tietää kasveista kaiken, surffaa netissä ja liittyy erilaisiin kasviryhmiin. Mitä enemmän kasveja tulee, sitä kunnianhimoisemmaksi hän ostostensa suhteen käy.
Pian Silvia haeskelee kasveja sieltä, täältä ja käyttää niihin runsaasti rahaa. Miehelleen hän valehtelee saaneensa kasveja ilmaiseksi, ja kun kasvi-innostus saa valtaansa, voi puolison unohtaa mökille hieman suunniteltua pidemmäksi aikaa.
Lukijalle on selvää, että jotain täytyy tapahtua ennemmin tai myöhemmin, niin kovilla kierroksilla Silvia kasviensa kanssa käy. Lukijalle on selvää sekin, että jokin on päähenkilön elämässä vinksallaan – ehkä viherkasvit täyttävät aukkoa, joka arjessa ammottaa.
Kasvun paikka on kiinnostavaan ideaan perustuva romaani. Siihen sisältyy runsaasti viherkasvitietoutta, ja kodin kasveista kiinnostuneille se lieneekin varsinainen aarreaitta – myönnän itsekin googlailleeni joitakin Silvian hankkimia kasveja. Minun makuuni kertomus olisi kuitenkin voinut olla hieman tiivistetympi.
Romaani on viihdyttävä ja humoristinen. Huumori perustuu paljon liioitteluun, mutta ehkä minuun vetosi kuitenkin huumoria enemmän Silvian hahmo. Minusta siinä, miten Silvia näkee itsensä ja miten muut häneen suhtautuvat, on jotain murheellista. Päähenkilön minäkuva ja viherkasviaddiktio muodostavat kombon, joka suorastaan pakottaa selvittämään, miten lopulta käy niin Silvialle kuin kasveillekin.
Helmet 2022: 34. Kirjailijan nimessä on luontosana.
Kasvun paikasta muualla: Kirsin kirjanurkka, Luetut.net ja Kirja vieköön!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.