'Tasainen ja luja', hän toisti katsoen studioyleisöön. 'Kemiaa ja elämää ei voi erottaa toisistaan – kemia on läsnä kaikessa elämässä. Piirakan tavoin elämällä pitää olla vahva pohja. Te luotte pohjan elämälle omassa kodissanne. Tehtävä on suunnattoman vastuullinen ja aliarvostettu, vaikka ilman sitä mikään ei pysyisi koossa.'
Elizabeth Zott on raikas ilmestys 1960-luvun Amerikassa – monen mielestä myös epäilyttävä, hankala ja jopa ärsyttävä. Elizabethia kiehtoo kemia valtavasti, ja hän haluaa tutkia, löytää uutta ja edetä urallaan. Hänen haaveidensa tiellä on vain yksi ongelma: sukupuoli. Ja se onkin sitten valtava ongelma.
Kaikki on kemiaa kuvaa kiinnostavasti, lennokkaasti ja eloisasti sitä, miten suuria haasteita nuori, älykäs, eteenpäin pyrkivä ja kaiken lisäksi kaunis tutkija kohtaa. Hänen ammattitaitoaan kyseenalaistetaan jatkuvasti, ja oikeastaan kaikkia Elizabethin tekemisiä tarkastellaan hänen sukupuolensa kautta.
Kertomus onnistuu herättämään tunteita erityisesti sen vuoksi, miten epäoikeudenmukainen 60-lukulainen maailma on. Romaanin päähenkilöä ei pelkästään syrjitä vaan myös kohdellaan järkyttävän huonosti. On selvää, että lukijana tulee asettuneeksi hänen puolelleen, ja onneksi hänenkin maailmastaan löytyy puolelle asettujia ja puolustajia. Ilman heitä kokonaisuus olisikin varmasti jo tarpeettoman surullinen.
Elizabeth ei pääse elämässä helpolla, mutta hän on periaatteissaan varsin järkähtämätön. Hän ei suostu antamaan periksi aikansa tunkkaisille ihanteille vaan vaalii omaa käsitystään arvokkaasta tavasta elää. Hahmona hän on persoonallinen ja ihastuttava!
Kaikki on kemiaa ei todennäköisesti olisi päätynyt lukulistalleni, ellen olisi sitä eräänä päivänä postilaatikosta löytänyt. Ennakkoon kuvittelin päätyväni lukemaan höttöistä rakkaustarinaa, mutta sain yllättyä: vahvan feministisellä romaanilla on sanottavaa. Lukijana huomasin toivovani Elizabethille niin palavasti hyvää kaiken ikävän keskellä, että kirjaa oli vaikea laskea käsistä kesken kaiken.
Bonnie Garmus on luonut esikoisromaanin, jonka kirkas tähti on Elizabet Zott. Romaani yhdistää onnistuneesti tiedettä, tunteita, feminismiä ja elämänvalintoja; se on yhtä aikaa ilahduttava ja sydäntä kaihertava, ei liian kepeä mutta ei myöskään liian syvissä vesissä soutava. Mainio kokonaisuus, jota suosittelen lämpimästi.
Kiitos kustantajalle ennakkolukukappaleesta!
Helmet 2022 -lukuhaasteessa asetan tämän kirjan kohtaan 41. Sarjakuva tai kirja, joka kertoo supersankarista – Elizabeth Zott on oman aikansa supersankari!
Tuo epäreilu 60-luku juolauttaa mieleeni jonkin Karin Slaughterin romaaneista. Siinä kuvattiin nuoren poliisinaisen ja hänen ystävänsä elämää Amerikan poliisivoimissa. Kuulostaa varsin samanlaiselta, hyvin suututtavalta. Ehkäpä tartun tähänkin kirjaan joskus.
VastaaPoistaSlaughteria en ole tainnut muuten koskaan lukea, vaikka häntä on kehuttu. Pitäisikin tutustua.
PoistaTää meni kyllä lukulistalle! Kiinnostava jo tuo 1960-luku.
VastaaPoistaUskallan suositella :)
Poista