[Virginia Woolfin] Majakassa sen sijaan kohtasin henkilöitä, jotka hengittivät kuin elävät olennot mitä sukupuolta ikinä sattuivat olemaankin. Romaanin kerronta päästi luokseen, intiimiin sisäisyyteen, ihmismielen fragmentaariseen ja siloittelemattomaan maailmaan aivan toisella tavalla kuin mikään aiemmin lukemani. (Riikka Pelo)
Suurteoksia on antologia, joka nostaa kahdenkymmenen eri kirjoittajan kautta esille erilaisia teoksia. Kirjailijat Nura Farah, Koko Hubara, Katriina Huttunen, Helmi Kekkonen, Malin Kivelä, Anna Kortelainen, Essi Kummu, Sirpa Kähkönen, Merete Mazzarella, Meiju Niskala, Aura Nurmi, Ranya Paasonen, Riikka Pelo, Pirkko Saisio, Milja Sarkola, Helena Sinervo, Astrid Swan, Tiina Katriina Tikkanen, Saara Turunen ja Aino Vähäpesola esittelevät omat merkkiteoksensa perustellen valintojaan ja avaten samalla ajatuksiaan kirjallisuudesta, kirjoittamisesta ja elämästä.
Suurteosten äärellä lukija saa selville, miksi esimerkiksi Tove Janssonin Kesäkirja on tärkeä Meiju Niskalalle ja miksi Milja Sarkola haluaa tuoda esille Lionel Shriverin romaanin Poikani Kevin. Entä mitä sanottavaa Helena Sinervolla on Herta Müllerin teoksesta Ihminen on iso fasaani? Jotkut teksteistä vetoavat enemmän kuin toiset; joidenkin lukeminen on suorastaan nautinnollista, kun taas toiset jäävät kohtuullisen pian unohduksiin. Toki se on luonnollista, kun kirjoittajia on paljon. Joka tapauksessa Suurteokset innostaa lisäämään lukulistalle taas muutaman kiinnostavan teoksen.
Kaikki antologiassa käsiteltävät teokset ovat naisten kirjoittamia, mutta sitä ei tuoda esille osoitellen. Tuodaanpahan vain esille, miksi jokin kirja löytää paikkansa oman elämän tärkeiden kirjojen kirjastosta. Siten Suurteoksia rakentaa yhdenlaisen, kiinnostavan kirjallisuuden kaanonin. Kaanonin miehisyyttä Suurteosten toinen toimittaja Saara Turunen kritisoi jo romaanissaan Sivuhenkilö, ja nyt on tarjolla jotain muuta. Tosin täytyy muistaa, että teoksen tarkoituksena ei ole luoda kattavaa kirjallisuuden katsausta vaan ennemminkin ajatuksena on tuoda esille henkilökohtaisia mieltymyksiä.
Luin Suurteoksia hitaasti: luvun silloin, toisen tällöin. Mielestäni hidas lukemisen tapa sopii kirjalle, sillä jokainen teksti saa siten sopivasti aikaa. Monen luvun äärelle haluaisin palata uudelleen, ja siksi Suurteoksia olisikin sopiva lisä omaan kirjahyllyyn.
Suurteoksista muualla: Kirjavinkit, Reader, why did I marry him? ja Sallan lukupäiväkirja. Kannattaa lukea myös Silvia Hosseinin ansiokas kritiikki Suomen Kuvalehdestä.
Onpa kiinnostava kirja, en ole tämän kirjan ilmestymistä huomannutkaan. Varmasti juuri sellainen kirja, jota lukee hiljalleen ja jonka haluaa omaan kirjahyllyyn. Uskon, että kirjasta saa useitakin lukuvinkkejä.
VastaaPoistaHaluan tämän kyllä omaan hyllyyni hankkia! Nyt oli lainassa kirjastosta, mutta tämän äärelle haluan vielä palata.
PoistaMinulla on tämä juuri loppusuoralla ja olen aivan rakastunut! Miten hienoja, puhuttelevia esseitä.
VastaaPoistaNiin on!
Poista