Siirry pääsisältöön

Hanna-Riikka Kuisma: #Syyllinen

Kuulen askeleita käytävältä. Kolinaa, metallin kalahduksia. Päässä humisee. Huimaa. Ovi aukeaa kirskuen. Nyt alkaa elämäni tärkein näytös. Olen pääosassa ensimmäistä kertaa elämässäni, minä. Nostan leukani pystyyn, otan vakavan ilmeen ja lähden kuulusteluhuonetta kohti laskien askeliani kuin kulkisin teloituspaikalle. Aion kertoa kaiken pienintä yksityiskohtaa myöten.

Hanna-Riikka Kuisma: #Syyllinen
Like 2021
Kansi: Tommi Tukiainen
288 sivua

Hanna-Riikka Kuisma kuljettaa romaanissaan #Syyllinen lukijansa sosiaalisen median maailmaan ja mielen mustiin syövereihin tehokkaalla ja koukuttavalla tavalla. Tarinan päähenkilö ja minäkertoja on nelikymppinen somevaikuttaja. Heti alussa selviää, että hän on vangittuna taposta epäiltynä. Mitä on tapahtunut? Vastaus kysymykseen alkaa valjeta vähitellen, kun palataan aikaisempiin kuukausiin ja päästään vähitellen syyskuuhun 2020.

Kahdella aikatasolla liikkuva tarina kiinnostaa heti ensi sivuiltaan lähtien. Kertojanääni on painava ja vetoava, rakenne toimiva. Mikä vie somesisältöjä alituiseen miettivän ja terveyttään jatkuvasti tarkkailevan naisen suljettuun selliin? Mitä on tapahtunut, kun kiiltokuvaelämä on siirtynyt miljööseen, jota ei somessa tavallisesti kohdata? 

Vaikka alussa kaikki vaikuttaa kohtuullisen hyvältä, on selvää, että aivan kohdillaan ei kaikki ole – huolimatta siitä, että vankilaelämä odottaa vasta kuukausien päästä. Somesisältöjen miettimiseen sisältyy synkkyttä ja myös jonkinlaista ahdistusta, jota ei kuitenkaan osoitella liiaksi sormella. Vakuuttavasti syntyy kuva naisesta, jolla on pakonomainen tarve miettiä elämäänsä seuraajiensa kautta.

Eikä aikaakaan, kun kulissit alkavat rakoilla. Yhteistyönä saadut langattomat nappikuulokkeet ja juuri paketista esille otetut vaaleanpunaiset merkkikengät, voimalauseet ja harkitut sisällöt vaihtuvat virhearviointeihin, vahinkojulkaisuihin ja ei-toivottuun huomioon. Pohdittujen Instagram-kuvien takaa löytyy monenmoista pyramidihuijauksesta velkakierteeseen. Se, miten taistelu paikasta auringossa voi hetkessä muuttua päätymiseksi roska-astian asemaan, on karmivaa.

Karmivaa on sekin, miten koko elämä voi olla sosiaalisessa mediassa ja miten julmaa meno voi olla. Kertojan taustan vähitellen avatuessa on ymmärrettävissä, mistä pakkomielteinen ja epätoivoinen parrasvaloihin pyrkiminen kumpuaa. 

#Syyllinen on todella taitavasti rakennettu romaani, jonka tärkeimmät henkilöt ovat kokonaisia ihmisiä kaikkine puutteineen. Hieman mietin, onko tarinassa vähän liiankin monenlaista tematiikkaa mukana, mutta toisaalta kaikelle ehkä on paikkansa. Romaanin loppu on todella kiehtova ja antaa paljon tulkinnanvaraa. Luulen, että tämä kertomus ei kovin pian kaikkoa mielestä.

Muualla: Donna Mobilen kirjat.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o