Siirry pääsisältöön

Harri István Mäki: Vampyyrikirja

Warma Wampira oli onnekas vampyyri jopa muiden vampyyrien mielestä. Warma asusti kukkulan huipulla raunioituvassa, hevosenkengän muotoisessa linnassa. Eräänä yönä heti iltapalansa jälkeen Warma Wampira nappasi kirjahyllystä kirjan ja palasi arkkuunsa lukemaan.

Harri István Mäki: Vampyyrikirja
Haamu 2021
103 sivua

Harri István Mäki marssittaa Vampyyrikirjassaan näyttämölle varsinaisen vampyyrikavalkadin. Lukija pääsee tutustumaan toinen toistaan persoonallisempiin vampyyreihin Laiska-Lempo Lugosista Karmela Kuikuihin ja Nadja Nättimielestä Eeli Empatiukseen. Jokaisella olennolla on jokin erityispiirre, joka aiheuttaa huolta tai ainakin pientä kompastelua loputtoman elon poluilla.

Luimme Vampyyrikirjaa yhdessä kahdeksanvuotiaan kanssa. Lapsilukijaa vampyyrijoukon kommellukset hihityttivät ajoittain kovastikin: erityiseksi lempihahmoksi nousi Lazlo Luihuluu, joka asuu Pyöreälässä. Mielenkiintoista lapsen mielestä oli se, että vampyyrit nukkuvat arkuissa ja että he valvovat yöllä ja nukkuvat päivällä.

Vampyyrikirja oli pienelle lukukaverille mieluisa lukukokemus. Kirjan kansien sulkeuduttua hän kysyi, luetaanko tarinat uudelleen. Se on hyvä merkki.

Vampyyrikirja on lämminhenkinen ja mukavan humoristinen kirja, joka sopii iltalukemiseksi mainiosti. Tarinat ovat sopivan mittaisia ja ne toimivat hyvin myös itsenäisinä kertomuksina. Lapsilukijaa ilahdutti sekin, että tarinoissa oli mahdollista törmätä aiemmilta sivuilta tuttuihin hahmoihin – vähän kuin olisi tervehtinyt tuttavaa uudessa ympäristössä. Kirjailijan tekemä musta-valkoinen kuvitus toimii hyvin ja täydentää kivasti tarinoita.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o