Siirry pääsisältöön

Marketta Pyysalo: Kehrääjä

Myöhemmin kun kerhotossut olivat jääneet pieniksi, jatkoin näkymättömäksi muuttumista. Näkymättömyyttä tarvittiin koulun ryhmätöissä, halogeenein valaistuissa luentosaleissa, ryhmämatkoilla, ruokapöydässä. Täytyy vain toimia samoin kuin kehrääjä, jonka erottaa kulottuneesta maasta vain mustista silmistä. Ja nekin se sulkee.

Marketta Pyysalo: Kehrääjä
Teos 2021
123 sivua

Marketta Pyysalon pienoisromaani Kehrääjä sukeltaa minäkertojansa mieleen, joka vaeltaa aiheesta toiseen ja tekee töitä selviytyäkseen surusta. Suru syntyy hetkessä, jona naisen puoliso sanoo haluavansa päättää pitkän avioliiton. Alkaa prosessi, joka etenee assosiaatiosta toiseen ja johdattaa järkytyksestä kohti uudenlaista elämänvaihetta.

Kun kokonaisuus on liian suuri, kertojan mieli tarttuu yksityiskohtiin. Muistot ja havainnot vaeltavat mielessä virtana; kun tulevaisuudesta ei tiedä, on katsottava menneeseen. Omat muistot yhdistyvät aiemmin eläneisiin naisiin, joiden kautta voi katsoa itseä. Ajatukset virtaavat ja hoitavat surua, ja prosessi etenee, vaikkei surussa vello vellomasta päästyään.

Kieli on tässä pienoisromaanissa sekä taidolla käytetty väline että tarkastelun kohde. Kertoja tarkastelee sanoja ja miettii niiden etymologiaa. Samaan aikaan hän käyttää sanoja tavalla, joka ilahduttaa ja hämmästyttää. Niin taitavaa ja kekseliästä.

Ahaa, nyt ymmärrän, sanon. Ihmettelinkin, että kuinka minä siinä sängyn laidalla. Mutta miksi kerrot vasta nyt, kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Se se onkin outo juttu, hän vastaa.

On selvää, että hän olisi mieluummin pitänyt minusta siinä kuin pitänyt minua siinä.

Marketta Pyysalon romaanissa on paljon ihasteltavaa. Se on moneen suuntaan ulottuva, kaunis ja kekseliäs. Se houkuttaa keskustelemaan kanssaan ja kutkuttaa ajatuksia. Erityisesti pidän siitä, että Kehrääjä kertoo surusta mutta ei vaadi rypemään siinä vaan antaa tilaa hengittää. Hieno pienoisromaani.

Kehrääjän on lukenut myös Tuija.

Helmet 2021: 43. Kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii