Siirry pääsisältöön

Karin Smirnoff: Lähdin veljen luo

Sanat tulivat pakottamatta. Ne ryöppysivät muististani kuin vetinen ripuli. Kerroin navetasta ja taatosta ja hepasta ja koiranpennusta ja veljestä ja äitimuorista ja jeesuksesta ja viinasta ja naapureista ja pikkuhiljaa osasista alkoi hahmottua palapeli jota saatoin kutsua elämäkseni.

Karin Smirnoff: Lähdin veljen luo
Tammi 2021
alkuteos Ja for ner till bro
suomentanut Outi Menna
294 sivua
äänikirjan lukija Satu Paavola
kesto 9 t 28 min

Hirveä, raadollinen ja raastava on tämä Karin Smirnoffin esikoisromaani Lähdin veljen luo, jonka päähenkilö on kotiseudulleen palaava Jana. Kotikylän kurjuus ei ole juuri muuttunut entisajoista, henkilöt vain ovat muuttuneet. Janan ja hänen veljensä äiti asuu hoivakodissa, isä on kuollut aikoja sitten. Veli juo minkä ehtii ja Jana kantaa mukanaan hirvittäviä muistoja lapsuudestaan. 

Jana päätyy töihin kodinhoitajaksi ja saa jatkuvasti kuulla myyttiseksi nousseesta Mariasta, joka on kuollut. Eläessään nainen oli kylän varsinainen femme fatale, joka lumosi miehiä yksi toisensa jälkeen. Lumottuihin lukeutuivat myös Janan veli sekä John, josta Jana puolestaan lumoutuu, vaikka mies haisee välillä vanhalta viinalta ja on mieleltään ailahtelevainen.

Mutta sellaiseenhan Jana on tottunut. Raakuus ja väkivalta eivät ole Janalle mitään arjesta irrallaan olevia ilmiöitä vaan kiinteä osa elämää lapsuudesta saakka. Ja juuri se tässä tarinassa ravistaa, paikoin kauhistuttaa: kuvaus Janan ja Bron lapsuudesta on raastava ja murheellinen, niin paljon he joutuvat kohtaamaan kaltoinkohtelua ja hyljeksintää.

Janan suhde molempiin vanhempiin on hyvin ongelmallinen. Lapsuudessa isä on varjo, joka pimentää valon kerta toisensa jälkeen. Hänen toimintansa on tietyllä tapaa ennustettavaa ja perhe tietää, että joka perjantai, kun isä – taatto – palaa töistään kotiin, avataan pullo. Ja sitten uhka kasvaa, ja useana perjantaina sekä lapset että äiti saavat tuntea nahoissaan perheenpään vihan.

Uskonnollisen äitimuorin käyttämä väkivalta on hienovaraisempaa. Eikö sekin, että kääntää katseensa pois, ole väkivaltaa?

Ja mehän rukoilimme. Pyysimme lapsellisesti jumalalta apua. Vähemmän lapsellisesti rukoilimme kostoa. Rukoilin rukoilemasta päästyäni. Rukoilin että taatto kuolisi. Silti hän palasi kotiin joka perjantai.

Äitimuorimme uskossa perhe oli pyhä. Se piti yhtä kävi miten kävi. Ja kuoleman jälkeen perhe yhdistyi jälleen. Ihan kuin olisi elänyt päättymättömässä helvetissä.

Lähdin veljen luo on raaka, rujo ja vahvasti ruumiillinen. Se on myös suora ja kiertelemätön. Tummasävyisyys ja kielteiset tunteet ahdistavat paikoin, mutta jonkinlaisia valonpilkahduksiakin tarinasta löytyy, ettei aivan upoksiin vetiseen suohon päädytä. Lakoninen tyyli tapahtumien kuvauksessa etäännyttää sopivasti, jotta romaani ei raasta rikki, mutta ehdottomasti mieleenjäävä tämä Karin Smirnoffin esikoisromaani on.

Lähdin veljen luo on trilogian avausosa. Seuraava osa Viedään äiti pohjoiseen ilmestyy suomeksi ensi vuonna. Kuvitteellisen Smalångerin kylään Ruotsiin sijoittuva tarinaa ollaan muokkaamassa myös tv-sarjaksi.

Muualla: Kirjasta kirjaan, Hemulin kirjahylly, Kirjallisuutta ja tutkimusta ja Anun ihmeelliset matkat.

Helmet 2021: 45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok