Clarissa arvasi; Clarissa tietenkin tiesi; hän oli nähnyt jotain valkeata, maagillista, pyöreätä autonajajan kädessä, laatan johon oli kaiverrettu nimi – kun kuningattaren, Walesin prinssin vaiko pääministerin? – joka omalla voimallaan polttaa tiensä läpi (Clarissa näki auton pienenevän ja häipyvän), hohtaakseen kirkkaimpana kynttelikköjen, kimaltavien tähtien, tammenlehvistä jäykkien rintapielien parissa, Hugh Whitbreadin ja hänen kaltaistensa Englannin herrasmiesten joukossa tänä iltana Buckinghamin palatsissa. Ja Clarissalla oli myös kutsut. Hän ojentautui hieman; näin hän seisoisi portaittensa yläpäässä.
Virginia Woolf: Mrs. Dalloway
Otava 2011 (4. painos)
ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi 1956
alkuteos Mrs. Dalloway 1925
suomentanut Kyllikki Hämäläinen
277 sivua
Kirjabloggaajien klassikkohaaste on jo 11. kierroksellaan. Pitkään pohdin, mitä haasteeseen lukisin, ja viimein päädyin Virginia Woolfin klassikkoon.
Kyseessä on yhdenpäivänromaani, jonka keskiössä on valmistautuminen illan juhliin. Juhlia järjestää rouva Clarissa Dalloway, romaanin nimihenkilö, mutta huomio ei suinkaan kohdistu häneen koko aikaa. Valokeilaan päätyvät myös Peter Walsh, joka olisi voinut olla Clarissa Dallowayn puoliso, jos asiat olisivat menneet toisin; Sally Seton, hyvä ystävä; Septimus ja Rezia, aviopari. Päivän aikana ehtii tapahtua paljon ja muistoissa liikutaan vuosien päähän: romaani on siis sisällöltään runsas, vaikka keskittyykin tavallaan vain yhteen päivään. Vaihtuvat näkökulmat asettavat lukijan tarkkaavaisuuden koetukselle, mutta silti romaanista muodostuu ehyt kokonaisuus.
Kerronta on intensiivistä, mikä sekin tekee lukemisesta vaativaa. Tajunnanvirtamaisuus asettaa omat haasteensa, ja vaikka en täysin romaanista viehäty, havaitsen siinä jotain kummallista vetovoimaa, joka säteilee vielä lukemisen päätyttyäkin. Jään pohtimaan elämää, kuolemaa ja muistoja niin kuin myös luokkaeroja ja sodan varjoja.
Jane emännöi tällä kertaa kirjabloggaajien klassikkohaastetta, josta löytyy lisätietoa täältä.
Helmet 2020 -lukuhaaste: 1. Kirja on vanhempi kuin sinä.
Minulla on samoja ennakkoluuloja (tai pikemminkin pelkoja) tätä kirjaa kohtaan. Eli miten työläs tai vaikea mahtaa olla. Ilmeisesti kuitenkin ihan luettavissa. Itse en oikein tajunnanvirrasta innostu, ellei se ole minua miellyttävää tajunnanvirtaa eli pitää olla jokin tietty teema kuitenkin. Sellainen asiasta toiseen pyrähtelevä tajunnanvirta ei usein jaksa minua kiinnostaa.
VastaaPoistaKyllä se on tämäkin klassikko joskus luettava, kun se löytyy omasta hyllystänikin. Mutta en nyt ihan heti ole ryntäämässä sen kimppuun :D
Kyllä tämä ihan luettavissa on ja yhtenäinen tajunnanvirtamaisuudesta huolimatta. Vaatii kuitenkin aika intensiivistä luentaa, ja välillä meinasin väsähtää. Suosittelen kuitenkin. :)
PoistaLuin joskus aikanaan Mrs. Dallowayn englanniksi. Oli aika haastava, toisaalta palkitseva myös.
VastaaPoistaHaastava ja palkitseva on hyvä sanapari tätä kuvaamaan.
PoistaLuin tämän joku vuosi sitten ja tykkäsin kovasti, vaikka kirja olikin vähän epätasainen. Jotkut osat olivat upeita, jotkut aika puuduttavaa luettavaa. Mutta päähenkilö kyllä oli varsin hurmaavan omaperäinen. :)
VastaaPoistaEn aivan hurmaantunut tästä, vaikkei lukukokemus huonokaan ollut. Joskus vuosia sitten Woolfin Oma huone meni ihon alle, ja ehkä siksi odotin tältä aika paljon, vaikka vähän pelkäsinkin.
PoistaSuhtaudun myös aika epäluuloisesti tähän, tajunnanvirrasta en ole juuri viehättynyt ja jotain Woolfin fiktiota olen joskus vähän lukenut mutta ei...
VastaaPoistaWoolfin fiktiota en ole tämän lisäksi lukenut, mutta ajattelin joskus vielä kokeilla. Ehkä klassikkohaasteessa numero 21... :)
PoistaTämä kiinnostaa kovasti.
VastaaPoistaKiva olisi kuulla ajatuksiasi tästä.
Poista