Siirry pääsisältöön

Leena Paasio: Menetetty tyttö

Näin mielessäni vanhan safari-Hiacen rikkinäiset penkit, jotka oli aikoinaan päällystetty tummanvihreällä tekonahalla. Rei'istä tursuava vaahtomuovi kutitti selkää, ja liukuikkunassa juoksivat Masai Maran aamun värit: vaaleanpunainen, vehnänkeltainen, lemmikinsininen ja oranssi kuin appelsiini. Ikenan kädet vaelsivat lanteilta vatsalle, rinnoille, kasvoille.
Leena Paasio: Menetetty tyttö
Kosmos 2017
205 sivua
äänikirjan lukija Satu Paavola
kesto 8 h 36 min

Hyvää Leenan nimipäivää! Yksi päivänsankareista on Leena Paasio, jonka romaani Menetetty tyttö sijoittuu nyky-Suomeen ja koulumaailmaan.

Romaanin päähenkilö on Johanna, joka palaa takaisin koti-Suomeen Afrikasta. Kaksi vuotta kenialaiskoulun opettajana jätti jälkensä, ja paluunsa jälkeen Johanna ajautuu kerta toisensa jälkeen muistelemaan mennyttä ja traumaattista kokemustaan suhteessa erääseen oppilaaseensa.

Pian Suomeen palattuaan Johanna saa työpaikan espoolaisesta yläkoulusta kuvataiteen opettajana. Edessä ovat uudet kollegat, uudet oppilaat ja uusi opetussuunnitelma digitaalisista oppimisympäristöistä puhumattakaan. Paljon on siis pureskeltavaa, varsinkin kun pari nuorta tuovat huolta ja mielessä pyörii tarpeettoman runsaasti eräs mieskollega. 

Menetetty tyttö käsittelee painavia teemoja tyttöjen silpomisesta lapsettomuuteen ja perheiden ongelmista nuorten ihmisten kohtaamiseen. Käsittely on kuitenkin varsin kepeää ja romaanista muotoutuu lopulta varsin romanttinen tarina, jossa on useita ennalta arvattavia käänteitä ja viihdekirjallisuuteen kuuluvaa kuvastoa. Minun makuuni olisi sopinut syventää joitakin teemoja ja vähentää romanttista viritystä, mutta tokihan romaani toimii näinkin. Varsinkin kepeähköä koulumaailmaan sijoittuvaa romaania etsivälle Menetetty tyttö lienee oiva valinta. Se, että kirjailija tuntee koulumiljöön, näkyy romaanista hyvin, eikä luotu kuva ole liidunmakuinen vaan täynnä elämää.

Tuija emännöi jälleen naistenviikkoa kirjablogeissa, ja siihen tämäkin postaus liittyy.

Kommentit

  1. Kiitos haasteosallistumisesta, Jonna!

    Tämä Paasion kirja oli minulle ehkä hieman hämmentävä, sillä en saanut otetta sen perimmäisyydestä. Juttusi aukaisi ajatuksiani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteen emännöimisestä, Tuija.

      Hämmentävä on ihan hyvä adjektiivi tätä kuvaamaan. Kiva, jos sait jutustani ajatuksia.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok