Siirry pääsisältöön

Johanna Vuoksenmaa: Pimeät tunnit

Omassa huoneessani lasken kynttilän pöydälle ja kaivan kirjoituspöydän laatikosta orvokeilla koristeltua violettia kirjepaperia. Alan kirjoittaa kirjettä Minnalle Lappeenrantaan. Löysin Minnan Suosikin kirjeenvaihtopalstalta vajaa vuosi sitten. Kirjoitamme toisille jotain viikon jokaisena päivänä ja postitamme kaikki sivut yhdessä kuoressa viikon lopulla. Pisin viikkokirjeeni tähän mennessä on ollut 18 sivua.
Johanna Vuoksenmaa: Pimeät tunnit
Otava 2020
194 sivua
äänikirjan lukijat Jussi Puhakka ja Anniina Piiparinen
kesto 7 h 57 min

Tänään on Johannan, Hannan, Jennin, Jennan, Jonnan, Joannan, Hannelen ja Hannen nimipäivä – onnea meille! Yksi päivänsankari on Johanna Vuoksenmaa, jonka nimi on jäänyt mieleen elämänmakuisista elokuva- ja sarjaohjauksista (mm. Klikkaa mua, Ex-Onnelliset ja 21 tapaa pilata avioliitto). 

Elämänmakuinen on myös Vuoksenmaan esikoisromaani Pimeät tunnit, joka ajoittuu vuoteen 1977, sähkölakon aikaan. Parin kuukauden aikana ehtii tapahtua monenlaista. Erikoinen elämää rytmittävä poikkeustilanne on lakko, joka tuo käytännön elämää yllätyksellisiä sähkökatkoja, koska sähköä pitää säännöstellä. Muutoin elämä kulkee eteenpäin melko tavallisia latuja; käydään koulua ja tehdään töitä, tavataan sukulaisia ja vietetään arkea.

Tai ehkä sittenkin meneillään on muutakin. Ainakin Ojalan perheessä, joka on tarinassa erityisesti esillä. Perheen tytär, 12-vuotias Pauliina, on toinen, jonka näkökulmasta kevään tapahtumia tarkastellaan. Perheen isä Esa on toinen. Heidän lisäkseen tapahtumia tarkastellaan moneen otteeseen lintuperspektiivistä, mikä tuo tarinaan elokuvamaisuutta ja kiinnostavuutta. Jännite tarinassa säilyy hyvin, kun ulkopuolisten havainnoijien kautta lukijalle paljastetaan enemmän kuin mitä kirjan henkilöt tietävät.

Kiinnostava kokonaisuus muutenkin on. Pauliinan ja Esan äänet erottuvat hyvin toisistaan ja hahmoista muotoutuu todentuntuisia henkilöitä, joiden tilanne houkuttaa jatkamaan lukemista. Pidän kiehtovana sitä, miten Esan kautta hahmottuu kuva miehestä, joka haluaa hyvää mutta ei oikein ole kartalla siitä, mitä perheessä tapahtuu. Pauliina saattaa jopa nähdä enemmän mutta ei ehkä ymmärrä näkemäänsä: Vuoksenmaa onnistuukin rakentamaan osuvan kuvan tytöstä, joka on siirtymässä lapsuudesta kohti aikuisuutta ja joka ei aivan aikuisten tavoin onnistu vielä jäsentämään havaintojaan.

Ajankuva romaanissa on kovin onnistunut sekin. Tv-ohjelmat ja musiikki, kauppaostokset ja monet muut seikat ovat vakuuttavasti 1970-lukua. Tarinaan nivoutuvat luontevasti myös luokkaerot ja niiden vaikutukset eri sukupolviin sekä sotatraumat. 

Pimeät tunnit on yksi niitä romaaneita, joiden tapahtumia on helppo kuvitella mielessä ja nähdä visuaalisesti. Olisipa ilahduttavaa nähdä romaani joskus filmatisoituna.

Myös Pimeät tunnit on osa Tuijan naistenviikkohaastetta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…