Siirry pääsisältöön

Johanna Vuoksenmaa: Pimeät tunnit

Omassa huoneessani lasken kynttilän pöydälle ja kaivan kirjoituspöydän laatikosta orvokeilla koristeltua violettia kirjepaperia. Alan kirjoittaa kirjettä Minnalle Lappeenrantaan. Löysin Minnan Suosikin kirjeenvaihtopalstalta vajaa vuosi sitten. Kirjoitamme toisille jotain viikon jokaisena päivänä ja postitamme kaikki sivut yhdessä kuoressa viikon lopulla. Pisin viikkokirjeeni tähän mennessä on ollut 18 sivua.
Johanna Vuoksenmaa: Pimeät tunnit
Otava 2020
194 sivua
äänikirjan lukijat Jussi Puhakka ja Anniina Piiparinen
kesto 7 h 57 min

Tänään on Johannan, Hannan, Jennin, Jennan, Jonnan, Joannan, Hannelen ja Hannen nimipäivä – onnea meille! Yksi päivänsankari on Johanna Vuoksenmaa, jonka nimi on jäänyt mieleen elämänmakuisista elokuva- ja sarjaohjauksista (mm. Klikkaa mua, Ex-Onnelliset ja 21 tapaa pilata avioliitto). 

Elämänmakuinen on myös Vuoksenmaan esikoisromaani Pimeät tunnit, joka ajoittuu vuoteen 1977, sähkölakon aikaan. Parin kuukauden aikana ehtii tapahtua monenlaista. Erikoinen elämää rytmittävä poikkeustilanne on lakko, joka tuo käytännön elämää yllätyksellisiä sähkökatkoja, koska sähköä pitää säännöstellä. Muutoin elämä kulkee eteenpäin melko tavallisia latuja; käydään koulua ja tehdään töitä, tavataan sukulaisia ja vietetään arkea.

Tai ehkä sittenkin meneillään on muutakin. Ainakin Ojalan perheessä, joka on tarinassa erityisesti esillä. Perheen tytär, 12-vuotias Pauliina, on toinen, jonka näkökulmasta kevään tapahtumia tarkastellaan. Perheen isä Esa on toinen. Heidän lisäkseen tapahtumia tarkastellaan moneen otteeseen lintuperspektiivistä, mikä tuo tarinaan elokuvamaisuutta ja kiinnostavuutta. Jännite tarinassa säilyy hyvin, kun ulkopuolisten havainnoijien kautta lukijalle paljastetaan enemmän kuin mitä kirjan henkilöt tietävät.

Kiinnostava kokonaisuus muutenkin on. Pauliinan ja Esan äänet erottuvat hyvin toisistaan ja hahmoista muotoutuu todentuntuisia henkilöitä, joiden tilanne houkuttaa jatkamaan lukemista. Pidän kiehtovana sitä, miten Esan kautta hahmottuu kuva miehestä, joka haluaa hyvää mutta ei oikein ole kartalla siitä, mitä perheessä tapahtuu. Pauliina saattaa jopa nähdä enemmän mutta ei ehkä ymmärrä näkemäänsä: Vuoksenmaa onnistuukin rakentamaan osuvan kuvan tytöstä, joka on siirtymässä lapsuudesta kohti aikuisuutta ja joka ei aivan aikuisten tavoin onnistu vielä jäsentämään havaintojaan.

Ajankuva romaanissa on kovin onnistunut sekin. Tv-ohjelmat ja musiikki, kauppaostokset ja monet muut seikat ovat vakuuttavasti 1970-lukua. Tarinaan nivoutuvat luontevasti myös luokkaerot ja niiden vaikutukset eri sukupolviin sekä sotatraumat. 

Pimeät tunnit on yksi niitä romaaneita, joiden tapahtumia on helppo kuvitella mielessä ja nähdä visuaalisesti. Olisipa ilahduttavaa nähdä romaani joskus filmatisoituna.

Myös Pimeät tunnit on osa Tuijan naistenviikkohaastetta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok