Turvonnut, syyhyävä kehoni. Olen yrittänyt väsyttää itseni fyysisesti, uuvuttaa mekaanisesti sekä itseni että kutinan. Olisin voinut kokeilla äidin jumppakurssia ellen jo tietäisi ettei mikään auta. Aina vain kutisee.
Ellen Strömberg: Syyhy
S&S 2019
ruotsinkielinen alkuteos Klåda 2019
suomentanut Laura Kulmala
183 sivua
Törmäsin Instagramissa tähän pietarsaarelaisen Ellen Strömbergin romaaniin, ja mielenkiintoni heräsi. Onneksi heräsi, sillä Syyhy on hyvin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä tarina.
Tarinan minäkertoja on Rebecka, joka ei pysty nukkumaan. Hänen ihonsa syyhyää yö toisensa perään. Iho kutisee ja Rebecka raapii. Valvoessaan nukkuvan puolisonsa rinnalla hän käy sisäistä monologia, tarkastelee ihonsa kihelmöintiä ja avaa vähä vähältä aiempia tapahtumia, sitä, mikä tapahtui.
Se on tärkeää. Se on jotakin käänteentekevää, joka on ajanut Rebeckan sairauslomalle ja linnoittautumaan kotiinsa. Mutta mikä on se? Mitä Rebeckalle tapahtui? Entä Rebeckan työkaverille Helenalle, johon kaikki tuntuu jollain tapaa liittyvän? Jännite kantaa hyvin ja pakottaa lukemaan Rebeckan levotonta puhetta, joka antaa lopulta vastauksia – ainakin jossain määrin.
Romaani koostuu neljästäkymmenestä luvusta, joista jokainen on yksi yö. Yö toisensa jälkeen Rebecka raapii ihoaan ja käy vimmaisesti samalla keskustelua itsensä ja tuntemattoman vastustajansa kanssa. Vastustaja vaatii tunnustusta, mutta sitä Rebeckalla ei ole antaa. Vai onko?
Syyhy on tavattoman kiinnostava tarina Rebeckasta, jonka elämä on suistunut raiteiltaan. Oma olemus on muuttunut, suhde puolisoon on latistunut, vaikka Mikael yrittää hämmästyttävän kärsivällisesti tehdä kaikkensa, jotta Rebecka voisi paremmin. Suhde äitiin on kompleksinen ja suhde aprikoosilta tuoksuvaan Helenaan taas mennyttä. Ja se syyhy: Rebeckan fyysiset tuntemukset on kuvattu niin elävästi, että lukiessa tuntuu omakin iho alkavan kutista. Olennainen kysymys on, mikä on saanut Rebeckan kehon reagoimaan niin voimakkaasti.
Keskeisessä osassa tarinaa on Rebeckan mieli, joka vaeltaa öisin kaikkialla mutta ei toisaalta tunnu pääsevän mihinkään. Syyhy onkin kiehtova ja taitavasti rakennettu romaani mielen järkkymisestä ja siitä, miten fyysinen ja psyykkinen kulkevat käsi kädessä. Tiivistunnelmainen tarina jättää sopivassa määrin rivien väliin, jotta lukijalle jää tilaa tehdä omia tulkintojaan. Väkisinkin lukija päätyy esimerkiksi puntaroimaan, missä määrin kertojaan voi luottaa. Syyhy voisikin olla mainio lukupiirikirja yhdessä ruodittavaksi.
Ennen kaikkea Syyhy on taidolla rakennettu romaani, joka tarjoaa ajatuksia herättävän lukukokemuksen. Ellen Strömbergin nimen painan tämän kokemuksen myötä mieleeni.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.