Siirry pääsisältöön

Tiina Katriina Tikkanen: Toinen silmä kiinni

Menin terapiasta suoraan tanssitunnille Sydäntakin kanssa. Pyörin nilkkojen varassa korkealla, hypähdin hallitusti ilmaan. Mitä Mintulle on tapahtunut, kun Minttu on ollut pieni? Miksi Minttu pelkäsi? Kuka oli se mies, jota Minttu pelkäsi? Osasin koreografian täydellisesti, poninhäntäni heilui mukana, näytin upealta. Silloin isän suuri pää ilmestyi tanssisalin perälle.
Tiina Katriina Tikkanen:
Toinen silmä kiinni
Atena 2020
196 sivua

Tiina Katriina Tikkasen autofiktiivinen esikoisromaani Toinen silmä kiinni on yksi niistä viime aikoina ilmestyneistä romaaneista, joissa kirjoittaja ammentaa omista kokemuksistaan ja joissa keskiössä on menneisyydessä koettu trauma.

Romaanin päähenkilö on kolmekymppinen kahden tyttären äiti Minttu, joka yhtäkkiä makaa ambulanssissa matkalla sairaalaan. Toisesta silmästä on mennyt näkö, mutta toinen silmä näkee tarkasti. Ja äkkiä Minttu näkeekin tarkemmin kuin koskaan aiemmin, kun menneisyyteen haudatut muistot alkavat kaivautua esille. Mitä Mintulle tapahtui lapsuudessa? Mitä hän on unohtanut? Mitä pitäisi muistaa?

Kun Minttu muistaa, katselee lukija vierestä hänen lapsuuttaan, jota hallitsee isä. Ystävä valikoituu isän mielen mukaisesti; tytär haluaa elää niin, että isä voi olla lapsestaan ylpeä.
Syksyllä istuimme jäähallin katsomossa vierekkäin. Isä painoi polveaan tiukemmin kiinni minuun ja kumartui kuiskaamaan korvaani. Semmoiset pojat, jotka pelaavat jääkiekkoa, eivät ehdi juoda olutta. Semmoisten poikien kanssa sinä voit seurustella, isä sanoi.
Hirvittävää on se, miten väärin isä käyttää valtaansa. Isän tapa puhua lapselleen on vastenmielinen, isän tapa olla tyttärensä kanssa on kiinnittänyt muidenkin huomion. Ja tytär yrittää aikuistuttuaan ymmärtää sekä isäänsä että itseään.

Romaanin tarina on järkyttävä, mutta Tikkanen ei sorru mässäilemään kauhealla aiheella vaan antaa riittävästi tilaa lukijalleen. Alkupuolella vie aikaa, että tempaudun tarinan mukaan, mutta kun vauhti löytyy, on kirjaa vaikea laskea käsistä. Tiina Katriina Tikkanen kirjoittaa taidokkaasti raskaasta aiheesta.

Tiina Katriina Tikkasen esikoisromaanista kerrotaan myös seuraavissa blogeissa: Kirjat kertovat, Nannan kirjakimaraLeena Lumi ja Kirjasähkökäyrä.

Helmet 2020 -lukuhaaste: 45. Esikoiskirja.

Kommentit

  1. Aihe on kipeä ja koskettava, jopa julma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, mutta jotenkin kauniisti Tikkanen aiheestaan kuitenkin kirjoittaa.

      Poista
  2. Satuttava, erinomaisesti kerrottu tarina, joka liian usein on totta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelottavaa ajatellakin, miten usein tämänkaltaiset tarinat voivat toistua.

      Poista
  3. Kiitos kirjan esittelystä! Aihe vaikuttaa kyllä rankalta ja todentuntuiselta, mutta samaan aikaan se vaikuttaa mielenkiintoiselta. Tämä kirja menee meikäläisen lukulistalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän etukäteen pelkäsin, että romaani olisi liian ahdistava. Ei se sitä ollut, jotenkin Tikkanen osaa kirjoittaa riittävän ilmavasti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok