Siirry pääsisältöön

Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia

"Nicky nukkui tunnin sinisenmustat hiukset roikkuen turvonneella poskipäällään ja unessa hänen kasvonsa näyttivät hetken levollisilta. Tanzie lauleskeli hiljaa ja silitti koiraa. Norman nukkui, pieraisi kuuluvasti useita kertoja ja täytti auton hitaasti hajullaan. Kukaan ei valittanut. Pierun haju itse asiassa peitti oksennuksen lemun, joka ei ottanut laantuakseen."

Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia
Gummerus 2017
Alkuteos The One Plus One 
Suomentanut Heli Naski
482 sivua
Äänikirjan lukija Mervi Takatalo
Kesto 15 t 31 min.

Jojo Moyesin Parillisia ja parittomia kertoo yksinhuoltajaäiti Jess Thomasista, jonka perhekuvio on varsin omintakeinen ja taloudellinen tilanne lähinnä katastrofaalinen. Jess tapaa sattumalta menestyvän it-firman omistajan Edin, joka on joutunut hankaluuksiin ja on vaikka ajanvietettä. Parin yhteensattuman seurauksena Jess ja Ed päätyvät samaan autoon Jessin perheen kanssa. Perheeseen lukeutuvat matemaattisesti lahjakas tytär Tanzie, Nicky-poikapuoli ja iso Norman-koira.

Auto suuntaa hitaasti mutta varmasti kohti Skotlantia, missä Tanzien on määrä osallistua koululaisten matematiikkakilpailuun. Matkan varrella sattuu ja tapahtuu monenmoista, mutta reissu ei missään tapauksessa ole ohitse vielä senkään jälkeen, kun Skotlantiin on päästy. Monta mutkaa on matkassa ennen kuin päästään tarinan loppuun, mutta mutkia voi kyllä pitää varsin viihdyttävinä.

Parillisia ja parittomia on viihdekirjallisuutta ja sinänsä varsin kepeää luettavaa. Pinnan alle kätkeytyy kuitenkin tärkeää asiaa esimerkiksi koulukiusaamisesta ja ihmisten eriarvoisuudesta esimerkiksi sen suhteen, millaisia mahdollisuuksia yhteiskunta asukkailleen tarjoaa.

Romaani viihdyttää mutta ei jää otteeltaan liian kepeäksi tai höttöiseksi. Itse asiassa tarinassa on koskettavat hetkensä, ja kokonaisuus nousee kyllä tusinakirjallisuuden yläpuolelle. Sujuva ja tunreisiin vetoava tarina tarjoaa mainiota ajanvietettä mutta antaa myös ajattelemisen aihetta.

Tästä viihdekirjasta ovat kirjoittaneet myös Kirsi, Amma, Mai ja Susa.

Keski-kirjastot 2019: 15. Kirjassa on joku eläin.
Helmet 2019: 39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja.
Norman-koira on niin vahvasti läsnä, että se on kuin yksi tarinan päähenkilöistä. Siihen liittyy myös yksi kirjan koskettavimmista kohtauksista.

Kommentit

  1. Välillä on kiva lukea jokin kirja, josta loppufiilis on hyvä tai onnellinen. Moyesilta sellainen onnistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tosiaan onnistuu. Moyes osaa tarjota kivaa ajanvietettä.

      Poista
  2. Minusta tämä juuri jäi tusinakirjaksi. Ei koskettanut, ja vaikka raskaita aiheita sivuttiin, jäi kirja minusta liian kevyeksi – ja oksennusrikkaaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua taas kosketti – aika iso osa oli kylläkin Normanilla. :) Välillä tosin tuntui, että tarina venyi liiaksi, kun pääosin viihdyin tämän parissa hyvin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…