Siirry pääsisältöön

Elly Griffiths: Käärmeen kirous

"Neil Tophamin kuolema voi tietysti olla luonnollinen, mutta ajatus ruumiista, joka makaa kauan sitten kuolleen vainajan vieressä, on jotenkin häiritsevä. Ja ne kirjeet. Nelson on erään aiemman tapauksen yhteydessä joutunut tekemisiin nimettömien kirjeiden kanssa. Tophamin pöytälaatikosta löytyneiden kirjeiden sävyssä on tarpeeksi menneisyyden kaikuja nostattamaan niskakarvat pystyyn."
Elly Griffiths: Käärmeen kirous
Tammi 2018
Alkuteos A Room Full of Bones 2012
Suomentanut Anna Lönnroth
331 sivua

Ruth Galloway alkaa olla niitä kirjallisia hahmoja, joiden edesottamuksiin on päästävä perehtymään aika ajoin. Käärmeen kirous on Ruth Galloway -mysteerien neljäs osa, suomennettuna on jo viideskin, Korppikuningas, ja ensi syksynä on tulossa Kadonneet ja kuolleet. Gallowayn ystäville siis riittää luettavaa ja odotettavaa.

Käärmeen kirouksessa liikkeellepaneva voima on kuolemantapaus museossa. Suunnitellut juhlallisuudet museossa joudutaan siirtämään sivuun ja tapausta selvittämään kutsutaan komisario Harry Nelson. Arkeologi Ruth Galloway ajautuu toki hänkin mukaan tapauksen tutkintaan.

Kuolemantapauksen tutkinnan myötä selviää, että menehtyneen tausta ei ole aivan puhtoinen, mutta eipä ole museonkaan. Suuri eettinen kysymys on se, kenellä on oikein aboriginaalien luihin, joita vaaditaan palautettaviksi Australiaan. Mystisyyttä tarinaan tuovat uskomukset kirouksista, jotka vainoavat väärin toimivia. Realistitkin ajautuvat pohtimaan yliluonnollisten voimien olemassaoloa, kun vyyhtiin sekoittuu toinenkin yllättävä kuolema.

Kaikki ei pyöri vain museon ympärillä, vaan olennaisena miljöönä esillä on myös museon omistajan, lordi Smithin, pyörittämä ratsutalli. Miksi hevoset sairastuvat niin usein? Mitä Smithin perheessä oikein on meneillään? Kuka uhkaili lordia?

Lopulta palaset loksahtelevat näppärästi kohdilleen mystiikan maustamana. Sekä Harry Nelson että Ruth Galloway ovat tällä kertaa enemmänkin sivusta tapahtumia seuraavia kuin ratkaisevia toimijoita, mutta hyvinhän tämä toimii näinkin. Ruth Galloway -mysteerien ystäville tarjolla on tuttua menoa, joka ei suuresti sykettä kohota mutta on mainiota ajanvietettä.

Lisää muualla: Kirsin kirjanurkka, Yöpöydän kirjat, Oksan hyllyltä ja Luetut.net.

Keski-kirjastojen lukuhaaste: 39. Kirjassa harrastetaan jotain urheilulajia 
Helmet-lukuhaaste 2019: 46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö.

Kommentit

  1. Tämä oli ensimmäinen sarjan kirja, josta en pitänyt kovin paljon, mutta seuraavasta taas tykkäsin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ehkä jäi vähän edellisiä laimeammaksi. Mutta odotukset ovat suuret seuraavaa kohtaan!

      Poista
  2. Ruth Galloway on vienyt mukanaan. Pahus, kun juuri sain kirjastosta uusimman suomennoksen Vippi-lainaan ja menivät taas lukusuunnitelmat sekaisin. Mainiota ajanvietettä, tosiaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minutkin, seuraava on jo odottamassa. Mukavasti tarinat onnistuvat viemään ajatukset muualle.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…