Siirry pääsisältöön

You-jeong Jeong: Piruparka

"Tajusin hyvin pian, mistä oli kysymys. Kuvat eivät olleet totta, eivät edes rippeitä näkemästäni unesta. Ne olivat mieleni viesti ruumiilleni. Pysy makuulla. Älä liiku. Näin käy, kun et ota lääkkeitäsi."

You-jeong Jeong:
Piruparka
(Like 2019)
Englanninkielisestä teoksesta The Good Son
suomentanut Kirsi Luoma
320 sivua
Äänikirjan lukija Paavo Kerosuo
kesto 9 t 49 min.

Jostain huomasin, että korealainen trilleri Piruparka keräsi kehuja, ja kun etsin Storytelin valikoimista kuunneltavaa, klikkasin teoksen hyllyyni. Ilman sen isompia odotuksia otin tarinan kuunteluun alkuviikosta.

Aika pian aloin epäillä, onko Piruparka sittenkään minun kirjani. Jotain omituista tarinassa on alusta lähtien, eikä juoni tunnu oikein etenevän – kunnes ymmärrän, että juju onkin enemmän minäkertojan sisäisessä puheessa kuin siinä, mitä tapahtuu.

Ja kyllähän tarinassa myös tapahtuu paljon. Alkutilanne on se, että 25-vuotias Yu-jin herää kotonaan yltäpäältä veressä. Hänellä ei ole mitään käsitystä, mitä on tapahtunut. Vielä oudommaksi tilanne muuttuu, kun nuori mies löytää äitinsä murhattuna. Mitä ihmettä uudehkolla asuinalueella on yön aikana tapahtunut? Mitkä Yu-jinin hajanaisista muistikuvista ovat totta, mitkä mielikuvituksen tuotetta?

Murhamysteerin selvittelyn lomassa katsotaan nykyhetkeä ja siihen johtaneita tapahtumia. Mitä tapahtui Yu-Jinin veljelle ja isälle kuusitoista vuotta aiemmin? Miksi äiti on pitänyt poikaansa niin tarkasti silmällä? Miksi pojan piti syödä päivästä toiseen lääkkeitä ja varoa salaperäisiä "kohtauksia"?Kaikkea tätä Yu-jin alkaa selvittää samalla, kun hän peittää surmatyön jäljet ja piilottaa äitinsä ruumiin.

Tarinan päähenkilö ja minäkertoja Yu-jin on paitsi epäluotettava myös erittäin epämiellyttävä. Hän perustelee taitavasti itselleen pahat tekonsa ja asettuu vallankäytön uhriksi samalla, kun on itsekin vallankäyttäjä.

Piruparka on kuvaus ihmisen äärimmäisestä pahuudesta. Kuva ihmisestä ei ole kaunis, eikä tarina myöskään tarjoa vapauttavaa lupausta hyvän voitosta. Pimeyden keskeltä löytyy vähänlaisesti valoa, mutta psykologisena trillerinä Piruparka kyllä toimii hyvin. Jos mielen tummuus ja ihmismielen vinksahtuneisuus kiinnostavat, on tässä kirja, johon kannattaa ehdottomasti tarttua.

Korealaistrilleristä muualla: Kirjanmerkkinä lentolippu, Kirjarouvan elämää, Anun ihmeelliset matkat ja Kirjarakkautta.

Keski-kirjastot 2019 -lukuhaaste: 45. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja.
Helmet 2019 -lukuhaaste: 40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia.

Kommentit

  1. Tämä kirja on alkanut kummasti kiehtomaan ajatusmaailmaani.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?