Siirry pääsisältöön

Maria Veitola: Veitola

"Radiovuosinani sain kuulla, että olin luonut uuden ilmaisutyylin: puhuin niin kuin muutenkin puhuin. Ja mitä suoremmin ja avoimemmin puhuin, sitä enemmän minua kehuttiin.
Sain kuulla olevani rohkea. Se tuntui hyvältä, ja siksi opettelin sanomaan asiat liikaa pelkäämättä myös radiotyön ulkopuolella: en loukatakseni, vaan siksi, että saattaisin suorilla sanoilla saada itseni ja muut liikkeelle ikävistä tilanteista."

Maria Veitola: Veitola
Johnny Kniga 2018
352 sivua
Äänikirjan lukija Maria Veitola
Kesto 7 t 21 min.

Radio- ja televisiotoimittaja Maria Veitola avaa elämäänsä, ajatuksiaan, taustaansa ja mielipiteitään kirjassaan Veitola, joka on kokoelma eri lehdissä vuosien aikana julkaistuja kolumneja sekä kirjaa varten kirjoitettuja tekstejä. Kirjassa lähdetään liikkeelle lapsuusvuosista Pohjois-Karjalassa, ja matkan varrella pohditaan äitiyttä, työtä, opiskelua ja terveyttä kuten myös parisuhdetta ja ystävyyttä, tyyliä ja ulkonäköä. Osansa kirjassa saa myös tasa-arvo.

Veitola on kiinnostava teos. Se houkuttaa kanssaan dialogiin, sillä ajatukset liittyvät kiinteästi tavalliseen elämään (kyllä, Maria Veitolakin on tavallinen ihminen, vaikka onkin julkisuuden henkilö). Oma suhde työhön tai omat ajatukset tasa-arvosta päätyvät puntariin, kun tarkastelee Maria Veitolan ajatuksia aiheista. Aina ei voi olla samaa mieltä – eikä tarvitsekaan – ja kirjaa kuunnellessani huomasinkin usein esittäväni mielessäni vastaväitteitä tai pohtivani eri näkökulmia Veitolan esittämiin aiheisiin. Ja sehän on hyvän kirjan merkki: tarjolla ei ole tasaista höttöä vaan teos, jossa on runsaasti tarttumapintaa.

Maria Veitolaan olen törmännyt aiemmin oikeastaan vain Tähdet, tähdet -ohjelmaa katsoessani (mikä tyyli!) ja Yökylässä Maria Veitola -ohjelman parissa. En ole juuri tiennyt, kuka hän on, mutta Veitola-kirjassa julkisuudesta tuttu henkilö tulee eri tavoin lähelle. Hän kertoo varsin avoimesti elämänkulustaan ja esimerkiksi paniikkihäiriöstään ja suhteestaan vanhempiinsa. Osansa saa myös julkisuus, joka ei aina kohtele helläkätisesti.

Maria Veitola kirjoittaa terävästi. Hänen huomionsa maailmanmenosta ovat kiinnostavia ja hyvin sanoitettuja. Siinä on yksi syy lukea Veitola. Toinen syy on esimerkiksi se, että on kiinnostavaa päästä kurkistamaan hieman julkisuuskuvan taakse. Kolmas syy on se, että kirjan tekstit on hyvin kirjoitettu. Äänikirjojen ystäville on tarjolla neljäskin syy tarttua Veitolaan: äänikirjan lukee Maria Veitola itse, mistä pidin paljon.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Omppu ja Paula.

Helmet 2019: 21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja.
Keski-kirjastot 2019: 40. Kirja kertoo julkisuuden henkilöstä.

Kommentit

  1. Kiitos linkkauksesta! :) Mä odotan mielenkiinnolla Veitolan seuraavaa, syksyllä ilmestyvää kirjaa, jonka aion ehdottomasti myös kuunnella äänikirjana. Jos Veitola on siinä yhtä suorapuheinen ja oma itsensä, niin se on varmasti myös hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä muuten tiennytkään, että syksyllä on ilmestymässä uusi kirja. Kiitos vinkistä! :)

      Poista
  2. Minulla ei ole kovin hääppöistä kuvaa Veitolasta, joten siksi haluan tämän kirjan lukea. Olisin lukenut jo viime vuonna, mutta tuolloin kirja oli koko ajan lainassa kirjastosta. Minun mielikuvani Veitolasta siis perustaa ainoastaan siihen Yökylässä-ohjelmaan, joita olen katsellut muutamia jaksoja ja sitten lukemiini juttuihin hänestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun mielikuvani perustui ennen kirjan kuuntelemista ihan samoihin asioihin kuin sinun. Siksi olikin kiva, kun kirjan myötä sai laajempaa kuvaa Veitolasta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…