Siirry pääsisältöön

Ruth Ware: Valhepeli

"Palatessani kaartuvia portaita sinne, missä vanhat ystäväni istuvat, koen voimakkaan déjà vun. Fatima, Thea ja Kate istuvat vanhoilla, tutuilla paikoillaan, ja päät kumarassa kynttilän lepattavan liekin valossa he voisivat olla jälleen viidentoista. Mieleeni tulee outo kuva gramofonissa pyörivästä levystä ja neulan hypähtämisestä taaksepäin soittamaan kaikuja entisistä meistä. Menneisyyden aaveet pääsevät valloilleen: Ambrose... Luc... Sydäntä kouristaa, mikä tuntuu melkein fyysisenä kipuna, ja hetken – lyhyen, kipeän hetken – silmissäni välähtää kuva, kohtaus, jonka olen niin kovasti yrittänyt unohtaa."

Ruth Ware: Valhepeli
Otava 2018
Alkuteos The lying game 2017
Suomentanut Terhi Kuusisto
414 sivua
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
Kesto 13 t 7 min.

"Tarvitsen teitä", on viesti, jonka Isa Wilde saa ja jota hän on pelonsekaisin tuntein odottanut oikeastaan jo vuosia. Saman viestin saavat myös Fatima ja Thea, ja jokainen heistä suuntaa Salteniin, Katen merenrantakotiin, johon kaikilla liittyy paljon muistoja.

Isa, Fatima, Thea ja Kate ystävystyivät aikanaan Salten House -sisäoppilaitoksessa, jonne jokainen päätyi eri syistä. Teini-iässä tytöt ryhtyivät pelaamaan valhepeliä, joka jätti jälkensä kaikkiin. Suurin valhe on kuitenkin yhteinen salaisuus, jota jokainen on kantanut taakkana harteillaan lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Mikä salaisuus on on ja miten siihen liittyy rannalta löytynyt ruumis?

Paitsi että dekkarissa luodaan onnistuneesti hyytävää tunnelmaa, kuvataan siinä myös kiinnostavasti nelikon nuoruutta ja sitä, mihin kunkin ystävyksen tie on aikuisuuden myötä vienyt. Elämästä ei ole muotoutunut unelmien pilvilinnaa kenenkään kohdalla, ja näin henkilöistä muodostuu varsin realistinen kuva.

Tarinan juoni vetää oivallisesti mukaansa. Ehkä hieman koetellaan uskottavuuden rajoja ja toisaalta jäädään liiaksi kiinni joihinkin käänteisiin, mutta kyllä kaiken kaikkiaan Valhepeli onnistuu viihdyttämään ja pitämään otteessaan.

Valhepelistä ovat kirjoittaneet myös Heidi, Mari, Mikko ja Opus eka.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…