Siirry pääsisältöön

Johanna Laitila: Lilium Regale

"Else tunsi, miten vuosisatojen mittainen naisten ketju roikkui heidän välillään pimeässä kamarissa hiljaa kuin rivi villasta kudottuja silmukoita mummon virkkaamassa valkoisessa päiväpeitossa, jonka tämä oli nyt laskostanut kapiokirstun päälle. Else tunsi vankan ketjun painon lanteillaan ja lantionpohjassa, napansa tiiviissä poimuissa, ja se nivoi hänen jalkapohjansa kiinni Kuuvanmäen maahan, kiinni mummon sanoihin ja suopursun tuoksuun.
– Ei ole mikhään niinkö ennen, mummo sanoi."

Johanna Laitila: Lilium regale
Gummerus 2019
350 sivua

Johanna Laitilan esikoisteos Lilium regale on omaääninen ja vahvasti joukosta erottuva romaani, jossa kaikuvat niin historian kahleet kuin pohjoisen kesyttömyys. Tarinan keskiössä on Else, jonka elämänkaari ulottuu Lapin sodan ajalta nykypäivään saakka. Matkan varrelle mahtuu monenlaisia elämänvaiheita evakkoajasta sodan traumojen kohtaamiseen. Kaunista ei kaikki totisesti ole, mutta elävää, raastavaa ja kovin todelta tuntuvaa kyllä.

Evakkomatka vie Elsen Tornionjokilaaksosta Ruotsiin, missä hänelle avautuu kokonaan uudenlainen maailma. Kauniisti romaanissa kuvataan sitä, kuinka nuori tyttö perehtyy sekä uuteen ympäristöön että uuteen kieleen. Samalla Else kasvaa ja oppii paljon itsestään – palatakseen vain myöhemmin sinne, mistä lähtikin. Juurettomuus ja jatkuva ikävä piirtyvät esiin koskettavasti, liikoja alleviivaamatta. Kotona odottaa sekä henkinen että fyysinen ahdinko, mutta onneksi valoa tummuuteen tuo apteekkarin talo, jonne Else päätyy piikomaan.

Elsen elämä on käänteineen kiinni omassa ajassaan: hänen kohtalonsa olisi voinut olla monin tavoin toinen, jos hän olisi syntynyt toiseen aikaan. Romaanin kehystarina kuitenkin kertoo, että rosoista voi päästä ylitse – nykyajassa Else on vaikeneva vanhus, josta tytär huolehtii. Kantaapa samalla vaikenemisen taakkaa hänkin mukanaan.

Lilium regale on saanut huomiota erityisesti kielensä ansiosta, eikä suotta. Kerronta on verevää ja runollista, kielikuviltaan runsasta. Pohjoisen murre tuntuu oikeanlaiselta, ja kielen merkitys korostuu tarinassa, kun Else muuttaa Ruotsiin oppiakseen kokonaan uuden kielen. Kieli on tarinassa sekä sisältöä että kerronnan tapaa.
Isän sanat olivat hänen kielessään kuin sisälmykset kalassa, siemenet mustikassa tai munasarjat hänen vatsanpeitteidensä alla. Sana sanalta Inga oli lähempänä häntä, ja heidän kielestään tuli uusia teitä, veren reittejä.
Kurjuus korostuu tarinassa, paikoin uuvuttaviin mittoihin, mutta sen rinnalle asettuvat elinvoima ja elämänhalu. Monenlainen runsaus saa välillä kaipaamaan hengähdystaukoa, mutta epäilemättä Lilium regale on uhkea, vaikuttava ja ajatuksia herättävä tarina kuolemasta, elämästä ja rakkaudesta.

Kiitos kustantajalle kirjasta!

Romaanista muualla: Kirja vieköön!, Leena LumiKirjaluotsi, Annelin kirjoissa ja Tuijata.

Helmet 2019: 15. Kirjassa käsitellään jotain tabua.
Keski-kirjastot 2019: 37. Murresanoja sisältävä teos.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?