Siirry pääsisältöön

Emma Puikkonen: Lupaus

"Me olemme vanhempia, meillä on ryppyjä ja harmaita hiuksia, olemme lähempänä kuolemaa ja tiedämme enemmän kuin he: tiedämme millaisia yhteyksiä asioiden välillä on, tiedämme mitä on päättää itse mistä ostaa ja syö, millaista on opetella joku työ ja yrittää tehdä sitä, millaista on olla niin väsynyt ettei jaksa ajatella loppuun asti. Tiedämme mitä on hävetä sen takia, kuka on. Tiedämme, mitä on tuntea voimattomuutta heidän tähtensä, katsoa eteenpäin, tulevaisuuteen, joka katoaa sumuun."

Emma Puikkonen: Lupaus
WSOY 2019
304 sivua
Äänikirjan lukija Hanna Saari
Kesto 6 t 9 min.
Emma Puikkosen tuotantoon tutustuin, kun luin Eurooppalaiset unet. Pidin kirjasta todella paljon ja innostuin, kun huomasin, että Puikkoselta ilmestyi uusi romaani. Lupaus on edellistä kirjaa ehyempi kokonaisuus ja vähintään yhtä ajankohtainen. Ilmastonmuutos tuntuu puhuttavan nyt enemmän kuin koskaan, ja ilmastonmuutos on keskeinen teema myös Lupauksessa.

Tarinan päähenkilö on Rinna, nelikymppinen Seelan äiti. Rinnaa ahdistaa se, että hän ei voi luvata lapselleen turvallista tulevaisuutta ja pelastusta toisin kuin hänen oma isänsä aikanaan. 1980-luvulla eletty lapsuus on toisenlainen kuin 2000-luvun lapsuus. Nyt eletään keskellä ilmastonmuutoksen uhkaa, eikä edes kovin kaukana todellisesta nykyhetkestämme.

Ilmaston muuttuessa muuttuu myös tuttu ympäristö. Rinna asettuu lapsuudenkotiinsa, valkeaan taloon järven rannalle, ja näkee selvästi sen, mitä muutos tekee. Punkit leviävät paikkoihin, joissa niitä ei vielä hetki sitten ollut, ja Seela sairastuu puutiaisaivokuumeeseen. Tytön isä lupaa kerta toisensa jälkeen tulla katsomaan lastaan mutta loistaa poissaolollaan – Rinna on yksiselitteisesti se, jonka pitäisi kyetä pelastamaan tyttärensä.

Ilmastoahdistus ajaa Rinnan rakennuttamaan kotipihaan maanalaisen suojan, joka voi pelastaa, kun olot käyvät sietämättömiksi. Monen mielestä hanke on älytön, mutta moni myös innostuu. Bunkkeri osoittaa senkin, että ilmastonmuutos voi olla jollekin myös keino hankkia elantonsa. Bunkkerimyyjä onkin yksi henkilöistä, joiden katseen kautta päästään vallitsevaa tilannetta myöskin tarkastelemaan. Lisäksi esille nousee Robert, Rinnan veli, joka tutkii Grönlannissa sulavia jäätiköitä.

Lopulta kaikki käy Rinnalle liian raskaaksi. Nainen päätyy kuntoutukseen monien kaltaistensa lailla.
Lääkäri kertoi, että meissä on paljon äitejä.
– Tää ilmastonmuutoksen tuoma epävarmuus on jostain syystä resonoinu äideissa voimakkaasti, hän sanoi.
On selvää, että tarina ahdistaa ajoittain. Ilmastonmuutos ei ole kevyt aihe, ja se, miten huoli tulevasta kietoo Rinnan sisuksiinsa, tuntuu hyvin mahdolliselta ja todelliselta. Lupaus ei muutenkaan ole dystopiaa siinä mielessä, että se kuvaisi mielikuvituksellista kaukaista tulevaisuutta. Niin paljon tarinassa on yhtäläisyyksiä todelliseen nykyisyyteen, että Lupausta ei voi ohittaa olankohautuksella.

Emma Puikkosella on vaikuttava taito sanallistaa ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Lisäksi hän kirjoittaa kauniisti ja vivahteikkaasti. Lupaus vain vahvistaa Puikkosen asemaa lempikirjailijoideni joukossa.

Lupauksesta ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Tuija, MaiRiitta ja Kirjaluotsi. Puikkonen kertoo kirjastaan Ylen Aamun kirjassa.

Keski-kirjastot 2019: 46. Kaunis kirja.
Helmet 2019: 22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja.

Kommentit

  1. Hieno aihe tällä kirjalla. Ilmastonmuutos on aihe, josta pitääkin puhua, koska se on jo pitkällä. Tämä oli ensimmäinen kirja, jonka luin kirjailijalta. Mukava kuulla, että hän on pysynyt samassa teemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tästä aiheesta pitää puhua. Olen vaikuttunut siitä, miten taidolla Puikkonen sen tekee.

      Poista
  2. Todella tärkeä aihe, ja pelottava.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…