Siirry pääsisältöön

Niina Mero: Englantilainen romanssi

"En tiedä, millaiseksi olin Markin vanhemmat kuvitellut, mutta jostain syystä mielikuvani aatelisrouvasta oli ollut lähempänä Hyacinth Bucketia kuin Granthamin leskikreivitärtä. Kävi ilmi, että jälkimmäinen olisi ollut huomattavasti todenmukaisempi esikuva, sillä lady Chattenham näytti yhtä happamalta kuin puolukkaa mansikaksi luullut pikkuvauva."

Niina Mero: Englantilainen romanssi
Gummerus 2018
383 sivua

Mukavaa ja leppoisaa lomalukemista tarjosi talvilomalla Niina Meron esikoisteos Englantilainen romanssi. Vaikka romantiikka alkuun minua hieman vieroksutti, halusin antaa mahdollisuuden tarinalle, johon nivoutuvat englantilainen kartanomiljöö ja kirjallisuus. Onneksi annoin tarinalle mahdollisuuden!

Tarinan päähenkilö on Nora, joka on omanlaisensa sankaritar. Tatuoitu ja maihareissa saapasteleva romantiikkakielteinen nainen tutkii englantilaista romantiikkaa eikä oikein aina saa läheisiään ymmärtämään, mikä järki on vastustaa romantiikkaa mutta samalla tutkia sitä. Pointti onkin siinä, että romantiikan arkikäsitys ei vastaa kirjallisuuden aikakautta, johon Nora on vihkiytynyt.

Nora ihailee Englantia kotoaan käsin mutta ei rohkene matkustaa maahan todellisuudessa, koska pelkää todellisuuden olevan huomattavasti unelmia karumpi. Pahaksi onneksi sisko Heli on kuitenkin toteuttanut unelmiaan ja päätynyt kihloihin englantilaisen aatelismiehen kanssa. Helin ja Markin häät lähestyvät, ja morsian haluaa sisarensa paikalle. Vastaan hangoitteleva Nora ei lopulta voi kieltäytyä vaan jättää kissansa ystävänsä hoiviin ja matkustaa Oxfordin liepeille auttamaan sisartaan.

Pelkästä auttamisesta tosin ei voi puhua, sillä tahtomattaan Nora onnistuu myös mylläämään perinteikkään aateliskartanon ilmapiiriä ja pöyhimään esiin salaisuuksia, joista sisarkaan ei ole tietoinen. Alta aikayksikön selviääkin, että Markin vanhempi veli on kadonnut jäljettömiin vuosia sitten. Nora on vakuuttunut, että katoamisessa on jotain salaperäistä, ja hän ryhtyy tutkimaan asiaa. Samaan aikaan ajatuksia myllertää yksi jos toinenkin englantilaismies.

Asetelma tarinassa on toki tuttu: reipasotteinen naisihminen tuulettaa jäykkiä rutiineja ja veisaa viis luokkaeroista. Romantiikkaakin Englantilaisesta romanssista löytyy, mutta ei onneksi siinä määrin kuin etukäteen pelkäsin. Niina Mero saa mainiosti ujutettua englantilaisen romanssin sekaan salapoliisityötä, jännitystä ja englantilaisen kirjallisuuden historiaa niin, ettei kokonaisuudesta muotoudu liian höttöistä hattaraa muttei toisaalta myöskään yltiöälyllistä kikkailua.

Englantilainen romanssi on viihdyttävä ja paikoin naurun hörähdyksiä kirvoittava tarina. Kepeää lukemista etsivälle mutta vaaleanpunaista hattaraa kaihtavalle romaani on kelpo valinta! Erityisesti tarinaa täytyy suositella englantilaisesta kartanomiljööstä kiinnostuneelle – kartano puutarhoineen on helppo nähdä mielessä, kun kirjan pariin uppoutuu.

Kirjasta ovat sanansa sanoneet myös ainakin Tuija ja Laura.

Keski-kirjastojen lukuhaasteessa Englantilainen romanssi asettuu kohtaan 24, Kirja, jossa matkustetaan, ja Helmet-haasteessa kohtaan 2, Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä.

Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?