Siirry pääsisältöön

Jari Järvelä: Kosken kahta puolta

"Mummit käy meillä kylässä vuorotellen, samaan aikaan ne ei tule. Voiton-mummi on äidin äiti. Sofia asuu kosken toisella puolella keskustassa."

Jari Järvelä:
Kosken kahta puolta
Tammi 2018
200 sivua
Äänikirjan lukija Jon-Jon Geitel
kesto 5 h 49 min.

Omien lapsuusmuistojensa äärelle vie Jari Järvelä lukijansa romaanissaan Kosken kahta puolta. Todellisiin tapahtumiin perustuvassa mutta kuitenkin fiktiivisessä tarinassa eletään 1970-luvun kesää Vammalassa. Pienen Jarin mummit asuvat kosken kahdella puolen: Aino-mummi Nälkälänmäessä ja Sofia-mummi keskustassa.

Etäisyys Jarin mummien välillä on henkisesti paljon suurempi kuin kilometreissä mitattuna. Ainon perhe on kuulunut punaisiin ja edustaa työläisiä. Elämä on melko vaatimatonta: sisältä käydään asioilla ulkohuussissa eivätkä olot ole mitenkään prameat. Toista on Sofian luona, valkoisten puolelle kuuluneen perheen kodissa on sisävessa ja muutenkin hienoa.

Asiat eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä, ja sen lapsikin ymmärtää. Mummiloissa on erilaista mutta kummankaan luona ei ole pelkästään hyvää tai huonoa. Sisällissodan kaiut muistuttavat, että viaton ei ole kumpikaan puoli. Kahtia jakautuneen kansan haavat kivistävät pitkään.

Jari Järvelän luoma lapsi, pieni Jari, on vakuuttava. Kuultu ja kuviteltu kietoutuvat pojan mielessä yhteen – poika esimerkiksi päätyy juttelemaan vatsaan ammutun Vilho-pojan kanssa – ja kokonaisuudesta muotoutuu kiinnostava, elävä ja vetävä. Mietin, olisiko tarina toiminut paremmin luettuna ihan perinteisenä kirjana, mutta kyllä äänikirjakin mainiosti toimi.

Jari Järvelän Finlandia-ehdokkaana olleesta romaanista ovat sanailleet myös esimerkiksi Marjatta, Arja, Amma ja Paula.

Helmet 2019: 16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla.
Keski-kirjastot 2019: 29. Kirja, jonka kertoja on lapsi.

Kommentit

  1. En ole kuunnellut vielä yhtään romaania, vain yhden novellikirjan automatkalla. Jotenkin vain perinteinen lukeminen viehättää. Jos tekisin vielä (ennen tein) käsitöitä, niin olen aivan varma, että äänikirjat olisivat minun juttuni.

    Jari Järvelän tyyli on kyllä viehättävä. Siinä on aina hymyä mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti muotoiltu: "aina hymyä mukana". Niin tosiaan on!
      Minulle äänikirjat ovat nykyään ihan ehdoton juttu. Toki jotkut kirjat ovat toisia paremmin kuunneltavissa ja paperikirjassa on aina vain oma viehätyksensä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?