"Tavallisesti tällaisessa paikassa olisi tiilikerros ja sen alla perustuksia, mutta tässä hiekka, kivet ja turve ovat sekaisin kuin sopassa. Kerrokset ovat sekoittuneet, eivätkä kovin kauan aikaa sitten, ja hautakuopan linjat leikkaavat ne. Ja sekoittuneen maan alapuolella makaa luuranko."
Tutustuin Ruth Galloway -nimiseen arkeologiin Risteyskohdat-dekkarin myötä, ja sen verran kiinnostuin ihastuttavan tavallisesta Ruthista, että jo sarjan avausosan luettuani jäin odottamaan toista osaa, joka on tämä Januksen kivi. Viime vuonna julkaistu kirja sai kuitenkin odottaa aika pitkään pääsyään lukujononi kärkeen, mutta viimein niin tapahtui.
Januksen kivessä kohtaamme jälleen Ruthin, jonka elämä on viime näkemältä muuttunut melkoisesti. Moni ei välttämättä muutosta heti huomaa, mutta Ruthilla on salaisuus, jota hän haluaa varjella. Uudessa tilanteessa arkeologi päätyy jälleen mukaan rikostutkintaan, kun norwichilaisen talon purkutyömaalta löytyy lapsen luita.
Ovatko lapsen luut peräisin kaukaa historiasta vai lähempää nykyaikaa? Ruthin asiantuntemusta tarvitaan kysymyksen selvittämiseen, ja pian nainen huomaa olevansa kovin syvällä tutkinnassa samalla, kun suhde komisario Harry Nelsoniin on varsin kimurantti. Yhteistyössä pari päätyy kuitenkin selvittämään rikosta, josta ei hyytäviä piirteitä puutu: lapsen luurangolta puuttuu pää; löytöpaikalla on aikanaan toiminut lastenkoti, ja sieltä taas on aikanaan kadonnut kaksi lasta.
Jännityksen tiivistämiseksi tarinankulkua rikkovat kursivoidut päiväkirjakatkelmat, joiden kirjoittajalla ei voi olettaa kaiken olevan kunnossa. Tyyppi kuvittelee tehtäväkseen uhrata muinaisille jumalille, ja uhka leijuu ilmassa tämän tästä.
Entä mikä merkitys on kivisen kaariportin tekstillä?
Muualla Ruth Gallowayn seikkailusta: Kirsin kirjanurkka, Yöpöydän kirjat, Kirjasähkökäyrä ja Leena Lumi.
 |
| Elly Griffiths: Januksen kivi Tammi 2017 Alkuteos The Janus Stone 2010 Suomentanut Anna Lönnroth 335 sivua |
Tutustuin Ruth Galloway -nimiseen arkeologiin Risteyskohdat-dekkarin myötä, ja sen verran kiinnostuin ihastuttavan tavallisesta Ruthista, että jo sarjan avausosan luettuani jäin odottamaan toista osaa, joka on tämä Januksen kivi. Viime vuonna julkaistu kirja sai kuitenkin odottaa aika pitkään pääsyään lukujononi kärkeen, mutta viimein niin tapahtui.
Januksen kivessä kohtaamme jälleen Ruthin, jonka elämä on viime näkemältä muuttunut melkoisesti. Moni ei välttämättä muutosta heti huomaa, mutta Ruthilla on salaisuus, jota hän haluaa varjella. Uudessa tilanteessa arkeologi päätyy jälleen mukaan rikostutkintaan, kun norwichilaisen talon purkutyömaalta löytyy lapsen luita.
Ovatko lapsen luut peräisin kaukaa historiasta vai lähempää nykyaikaa? Ruthin asiantuntemusta tarvitaan kysymyksen selvittämiseen, ja pian nainen huomaa olevansa kovin syvällä tutkinnassa samalla, kun suhde komisario Harry Nelsoniin on varsin kimurantti. Yhteistyössä pari päätyy kuitenkin selvittämään rikosta, josta ei hyytäviä piirteitä puutu: lapsen luurangolta puuttuu pää; löytöpaikalla on aikanaan toiminut lastenkoti, ja sieltä taas on aikanaan kadonnut kaksi lasta.
Jännityksen tiivistämiseksi tarinankulkua rikkovat kursivoidut päiväkirjakatkelmat, joiden kirjoittajalla ei voi olettaa kaiken olevan kunnossa. Tyyppi kuvittelee tehtäväkseen uhrata muinaisille jumalille, ja uhka leijuu ilmassa tämän tästä.
Entä mikä merkitys on kivisen kaariportin tekstillä?
Omnia mutantur, nihil interit. Kaikki muuttuu, mikään ei häviä.Lopulta Ruth joutuu melkoiseen pyöritykseen, ennen kuin asiat saadaan päätökseensä. Loppuratkaisua ei voi jättää enää odottamaan, vaan sivut kääntyvät vauhdilla huojentavaan viimeiseen virkkeeseen saakka. Dekkari pitää hyvin otteessaan, sympaattinen päähenkilö saa lukijan puolelleen ja kiehtova miljöö herää mielessä eloon – ei varmaan ole yllätys, että Ruth Galloway -sarjan kolmaskin osa on lukulistalla.
Muualla Ruth Gallowayn seikkailusta: Kirsin kirjanurkka, Yöpöydän kirjat, Kirjasähkökäyrä ja Leena Lumi.
Ruth on symppis päähenkilö, ja mikä kemia hänen ja Nelsonin välillä rätisee sivujen välissä...vau
VastaaPoistaNiinpä! Nyt on menossa jo Jyrkänteen reunalla, ja Käärmeen kirous on myös saatava luettavaksi.
Poista