Siirry pääsisältöön

Hannimari Heino ja Kristiina Wallin: Puutarhakirjeitä

"On hiljaisuus

 hiljaisuus on. Mökkipihassa vanhojen mäntyjen katveessa hiljaisuuden voi kuulla, mutta vaikeampaa siihen on uskoa silloin, kun velvollisuudet ja päivien kakofoninen häly vyöryvät ylitse."

Hannimari Heino & Kristiina Wallin:
Puutarhakirjeitä
Atena 2018
147 sivua

Joulunajan lukemistooni kuului Hannamari Heinon ja Kristiina Wallin kirjeteos Puutarhakirjeitä, jonka ostin jo viime keväänä äidilleni äitienpäivälahjaksi. Kirja on ollut siitä lähtien lukulistallani, mutta sain sen hankittua kirjastosta käsiini vasta nyt. Vaikka voisi kuvitella, että puutarhakirjeet kuuluvat kesään, oli teos mainiota luettavaa myös keskellä talvea, kun
lumi peittää pihat ja palstat, kun valkeaa täplittävät vain siellä täällä esiin pistävät syksyn runtelemat sinivioletit lehdet ja puutarha on... Niin, missä?
Puutarhakirjeitä on ihastuttava teos. Se muodostuu kahden runoilijan, Hannimari Heinon ja Kristiina Wallinin, kirjeenvaihdosta. Kirjeissä puhutaan paljon puutarhoista mutta siinä samalla myös elämästä, ajankulusta, muistoista, totuudesta... Kirjeiden mukana kuljetaan keväästä syksyyn, kesäpäivänseisauksesta talvipäivänseisaukseen. Ja aina siellä jossain on puutarha, joka elää omia vaiheitaan milloin kukkaloistossa, milloin lumeen hautautuneena.

Runoilijat ilmaisevat ajatuksiaan niin kauniisti, että sanojen äärelle on suorastaan välttämätöntä pysähtyä. Kirjeitä ei voi ahmia kerralla vaan niille on annettava aikaa. Puuatarhakirjeiden kuuluisi olla osa omaa kirjahyllyä, jotta viehättävien lauseiden ja virkkeiden äärelle voisi palata aika ajoin aina uudelleen.

Kirja on myös kaunis katsella. Satu Kontisen luoma kansi tarjoaa aina uutta löydettävää ja sisäsivujen kuvat, joista yksi on Wallinin ja loput Heinon, tuovat suloisesti lisää lukuelämykseen.

Kirjasta kirjoittavat myös Riitta, Heidi ja Anneli.

Helmet 2018: 36, runo on kirjassa tärkeässä roolissa.
Tunnisteet:

Kommentit

  1. riitta k28. joulukuuta 2018 klo 4.57

    Tämä oli ihastuttava, joskin hyvin filosofinen. Minullakaan ei tätä ole omassa hyllyssä, harmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna7. tammikuuta 2019 klo 18.59

      Filosofinen tämä tosiaan on, ja se varmaan jakaa mielipiteitä.

      Poista
  2. Anneli A 28. joulukuuta 2018 klo 10.19

    Kaunis ja herkkä kirja. Kiva kun sinäkin olet tähän tutustunut. - Mukavia loppuvuoden päiviä sinulle!

    VastaaPoista
  3. Anna / Ruusun nimi5. tammikuuta 2019 klo 19.31

    Onpa kaunis kuva tästä kirjasta <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum
8 kommenttia
Lue lisää

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto
6 kommenttia
Lue lisää

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok
3 kommenttia
Lue lisää