Siirry pääsisältöön

Ilmar Taska: Pobeda 1946

"Pihalla seisoi uljaana upouusi auto, jonka merkki oli Voitto, Pobeda. Mies avasi Pobedan oven ja istuutui sisään."

Ilmar Taska: Pobeda 1946
WSOY 2018
Alkuteos Pobeda 1946
Suomentanut Jouko Vanhanen
315 sivua
Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen
Kesto 8 t 47 min.

On äiti ja poika, on brittimies ja virolainen oopperalaulaja. Jälkimmäiset ovat nimeltään Alan ja Johanna, ja he rakastavat toisiaan valtiollisten rajojen yli. Ensin mainittujen nimiä ei kerrota, mutta he elävät Virossa vailla tietoa ulkomaailmasta. Pojan äiti on Johannan sisarpuoli ja "kansanvihollisen" puoliso. Pojan isän olinpaikasta ei tosin ole tietoa.

Poika elää omassa todellisuudessaan, sillä häntä on säästelty aikuismaailman uhilta ja peloilta. Niinpä poika ei oikein osaa pitää itsestään huolta, kun "setä" – hänkin nimettömäksi jäävä – poimii lapsen hienon autonsa, Pobedan, kyytiin. Poika ei ymmärrä vieraan miehen vaarallisuutta, eikä sitä ymmärrä äitikään, ennen kuin selviää, kuinka aatemaailmaltaan äärimmäisillä puolilla äiti ja mies elävät.

Samaan aikaan Johanna kaipaa suljetussa maassa miestä, joka elää vapaan tiedonvälityksen Iso-Britanniassa ja työskentelee BBC:n uutistenlukijana. Kirjeenvaihto on vaikeaa, sillä kirjeitä jää välille ja niitä sensuroidaan. Johannalla on kuitenkin keinoja saada haluamansa, niin on myös Alanilla.

Elämä sodanjälkeisessä Virossa on raakaa ja armotonta. Pelko on läsnä jatkuvasti, ainakin aikuisten elämässä. Ihmisiä katoaa ja koko ajan joutuu olemaan varuillaan: olenko minä seuraava, joka katoaa? Katoaa tarinan poikakin, katoaa äitikin, ihan niin kuin isä katosi. Ihmiset ovat alati valvonnan alla, määriteltyjä sen mukaan, ovatko he aatetovereita vai kansanvihollisia. Vaaransa on molemmilla puolilla.

Pobeda 1946 on tunteisiin vetoava ja hyytävä, mutta osin myös turhauttava. Muutamien keskeisten henkilöiden nimettömyydellä on toki perustelunsa – hehän voisivat olla ketä tahansa – mutta myös haasteensa. Nimettömyys vaikuttanee voimakkaasti siihen, että en oikein saa henkilöistä paljoakaan irti, eivätkä heidän kohtalonsa alkupuolen jälkeen enää kosketa. Turhaudun siihen, että poika lankeaa samaan ansaan yhä uudelleen, eikä kukaan häntä suojele riittävästi. Toisaalta tätä ongelmaa avaa kiinnostavasti Kirjaluotsi bloggauksessaan.

Vaikkei Pobeda 1946 saakaan minua pauloihinsa, pidän kuitenkin hyvänä, että tarina kerrotaan. Se muistuttaa vakuuttavasti lähinaapurimme kovasta historiasta ja on tänäkin päivänä tärkeä muistutus siitä, millaisessa uhan ilmapiirissä ihmiset ovat joutuneet ja joutuvat elämään.

Ilmar Taskan esikoisteoksesta ovat kirjoittaneet myös Airi, Riitta, ElinaAnneli ja Omppu.

Helmet 2018: 8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja.

Kommentit

  1. Pobeda ei täysin sykähdyttänyt minuakaan, vaikka hyvä kirja olikin. Pientä poikaa kävi sääliksi eri ideologioiden ristipaineissa. Kun hän myöhemmin ymmärtää, syyllisyys on varmaan hirvittävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tosiaan sääliksi kävi, vaikka sitten vähän väsähdinkin. Surullinen tarina siksikin, että kokemukset kulkevat mukana läpi elämän.

      Poista
  2. Tämä kirja sai minut pauloihinsa. Superihana poika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en niinkään vakuuttunut. Poika veti ensin puolelleen mutta lopulta en kuitenkaan päässyt hänen enkä muidenkaan lähelle.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok