Siirry pääsisältöön

Ilmar Taska: Pobeda 1946

"Pihalla seisoi uljaana upouusi auto, jonka merkki oli Voitto, Pobeda. Mies avasi Pobedan oven ja istuutui sisään."

Ilmar Taska: Pobeda 1946
WSOY 2018
Alkuteos Pobeda 1946
Suomentanut Jouko Vanhanen
315 sivua
Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen
Kesto 8 t 47 min.

On äiti ja poika, on brittimies ja virolainen oopperalaulaja. Jälkimmäiset ovat nimeltään Alan ja Johanna, ja he rakastavat toisiaan valtiollisten rajojen yli. Ensin mainittujen nimiä ei kerrota, mutta he elävät Virossa vailla tietoa ulkomaailmasta. Pojan äiti on Johannan sisarpuoli ja "kansanvihollisen" puoliso. Pojan isän olinpaikasta ei tosin ole tietoa.

Poika elää omassa todellisuudessaan, sillä häntä on säästelty aikuismaailman uhilta ja peloilta. Niinpä poika ei oikein osaa pitää itsestään huolta, kun "setä" – hänkin nimettömäksi jäävä – poimii lapsen hienon autonsa, Pobedan, kyytiin. Poika ei ymmärrä vieraan miehen vaarallisuutta, eikä sitä ymmärrä äitikään, ennen kuin selviää, kuinka aatemaailmaltaan äärimmäisillä puolilla äiti ja mies elävät.

Samaan aikaan Johanna kaipaa suljetussa maassa miestä, joka elää vapaan tiedonvälityksen Iso-Britanniassa ja työskentelee BBC:n uutistenlukijana. Kirjeenvaihto on vaikeaa, sillä kirjeitä jää välille ja niitä sensuroidaan. Johannalla on kuitenkin keinoja saada haluamansa, niin on myös Alanilla.

Elämä sodanjälkeisessä Virossa on raakaa ja armotonta. Pelko on läsnä jatkuvasti, ainakin aikuisten elämässä. Ihmisiä katoaa ja koko ajan joutuu olemaan varuillaan: olenko minä seuraava, joka katoaa? Katoaa tarinan poikakin, katoaa äitikin, ihan niin kuin isä katosi. Ihmiset ovat alati valvonnan alla, määriteltyjä sen mukaan, ovatko he aatetovereita vai kansanvihollisia. Vaaransa on molemmilla puolilla.

Pobeda 1946 on tunteisiin vetoava ja hyytävä, mutta osin myös turhauttava. Muutamien keskeisten henkilöiden nimettömyydellä on toki perustelunsa – hehän voisivat olla ketä tahansa – mutta myös haasteensa. Nimettömyys vaikuttanee voimakkaasti siihen, että en oikein saa henkilöistä paljoakaan irti, eivätkä heidän kohtalonsa alkupuolen jälkeen enää kosketa. Turhaudun siihen, että poika lankeaa samaan ansaan yhä uudelleen, eikä kukaan häntä suojele riittävästi. Toisaalta tätä ongelmaa avaa kiinnostavasti Kirjaluotsi bloggauksessaan.

Vaikkei Pobeda 1946 saakaan minua pauloihinsa, pidän kuitenkin hyvänä, että tarina kerrotaan. Se muistuttaa vakuuttavasti lähinaapurimme kovasta historiasta ja on tänäkin päivänä tärkeä muistutus siitä, millaisessa uhan ilmapiirissä ihmiset ovat joutuneet ja joutuvat elämään.

Ilmar Taskan esikoisteoksesta ovat kirjoittaneet myös Airi, Riitta, ElinaAnneli ja Omppu.

Helmet 2018: 8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja.

Kommentit

  1. Pobeda ei täysin sykähdyttänyt minuakaan, vaikka hyvä kirja olikin. Pientä poikaa kävi sääliksi eri ideologioiden ristipaineissa. Kun hän myöhemmin ymmärtää, syyllisyys on varmaan hirvittävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tosiaan sääliksi kävi, vaikka sitten vähän väsähdinkin. Surullinen tarina siksikin, että kokemukset kulkevat mukana läpi elämän.

      Poista
  2. Tämä kirja sai minut pauloihinsa. Superihana poika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en niinkään vakuuttunut. Poika veti ensin puolelleen mutta lopulta en kuitenkaan päässyt hänen enkä muidenkaan lähelle.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."



Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän til…