Siirry pääsisältöön

Kai Aareleid: Korttitalo

"Yhdessä asiassa olet väärässä: en ole salannut sinulta mitään. En vain ole osannut kertoa siitä."
Kai Aareleid: Korttitalo
S & S 2018
Alkuteos Linnade põletamine 2016
Suomentanut Outi Hytönen
333 sivua

Vuonna 1998 Tiina saapuu kesäkotiin, joka on myllätty ylösalaisin. Aikansa kaaosta ihmeteltyään Tiina huomaa, että talosta on kadonnut se ainoa esine, joka on ollut vain hänen:
Se ei ollut mikä tahansa muotokuva. Se oli isä.
Suljin silmäni.
Tapetin tummasta läikästä aukesi tunneli kalvakkaan marraskuuhun kolmekymmentäkuusi vuotta sitten.
Havainnosta alkaa matka vuosien taakse siihen, kun Tiinalle tuodaan – tavallaan – uutinen; siihen, kun äiti ja isä tapaavat; siihen, kun äiti lähtee. Pienen perheen yksityisen elämän ympärille kietoutuu yhteiskunta, jossa tapahtuu paljon. Merkityksellisempää nuorelle Tiinalle ehkä on kuitenkin se, mitä tapahtuu hänen perheessään ja perheelleen, vaikka yksityinen yleiseen kietoutuukin niin, että tapahtumien syy-seuraussuhteita on välillä vaikea erottaa. Tiina kuitenkin näkee, kokee ja ymmärtää enemmän kuin vanhemmat kenties aavistavatkaan.

Joka tapauksessa sota vaikuttaa siihen, että Tiina ylipäätään syntyy. Tiinan Liisi-äiti jää leskeksi, kun hänen miehensä kaatuu sodassa, ja isä Peeter puolestaan joutuu luopumaan rakastetustaan poliittisten syiden takia. Liisi ja Peeter menevät naimisiin ja elävät kohtuullisen hyvää elämää sodanjälkeisessä Tartossa verrattuna moneen muuhun. Peeterillä kuitenkin on harrastus, joka on vaarallinen ja ajaa miehen lopulta tuhoon.

Korttitalo on melankolinen ja tummasävyinen kertomus, jossa on runollista kauneutta. Aareleid kirjoittaa viehättävästi siitä, miten liian paljon jää sanomatta, miten tärkeitä asioita painetaan hiljaisuuteen salaisuuksiksi. Olennainen kysymys on sekin, mitä ihmisestä jää jäljelle, ja sitäkin romaanissa pohditaan kauniisti.

Kai Aareleidin romaanista muissa blogeissa: Kirja vieköön, Kirjarouvan elämää ja Hemulin kirjahylly.

Helmet 2018: 35, entisen itäblokin maasta kertova kirja.

Kommentit

  1. Kuljettiinkin näköjään aivan tasatahtia Tarton kaduilla:) Mainio lukukokemus, joka antoi ajattelemisen aihetta eikä toden totta jättänyt kylmäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kohdalla jäin miettimään, että toinen lukukerta antaisi varmaan vielä enemmän. Ajattelemisen aihetta tarina tosiaan antaa.

      Poista
  2. Tämä oli todella kaunis ja jotenkin hienovarainen. Tutustuin Aareleidin runoihin joskus keväällä Viro-instituutin jossain Nippernaatissa. Tykkäsin niistäkin tosi paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runoihin pitäisikin tutustua, koska tässä kieli viehätti niin kovin.

      Poista
  3. Onpa hyvä vinkki juuri tuohon Helmet-haasteen kohtaan, jonka olen jo meinannut jättää tyhjäksi. Minäkin voisin kokeilla tätä, kuulostaa kyllä oikein hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuo haastekohta innosti tähän tarttumaan, Riitan suosituksen ohella. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok