Siirry pääsisältöön

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

"Tervehdimme toisiamme. Hän avasi minulle kahvilan oven. Panin heti merkille hänen kohteliaisuutensa ja kysyin itseltäni, voisiko hän olla tuleva poikaystäväni. Tilasin tarjoilijalta maitokahvin kauramaidolla. Tuleva poikaystäväni tilasi cappuccinon soijamaidolla ja sanoi minulle vähentäneensä viime aikoina eläinperäisten tuotteiden käyttöä."

Sisko Savonlahti:
Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu
Gummerus 2018
304 sivua
Äänikirjan lukija Pirjo Heikkilä
Kesto 6 t 16 min.

Odotukset Sisko Savonlahden romaania kohtaan olivat suuret. Olin bongannut jonkin kehuvan kommentin ja ihastuin kirjan nimeen: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu kantaa mukanaan runollisuutta, joka houkutteli.

Alkuun tarinan lakoninen huumori viehätti. Varsinkin Pirjo Heikkilän lukemana kerronta sai hymyilemään, välillä naurahtamaankin.

Lopulta tajusin, etten ole lainkaan oikeaa kohderyhmää. En jaksanut enää innostua, en edes kiinnostua siitä, että päähenkilö rypee itsesäälissä, kun poikaystävä jätti eikä töitäkään saa. Onneksi aina voi turvautua äitiin ja pyytää lisää rahaa. Ja onneksi saa opintolainaa, jotta voi matkustaa New Yorkiin.

Sisko Savonlahti kirjoittaa hyvin: lakoninen ote säilyy hyvin alusta loppuun. Tarinassa kuvataan mainiosti nykymaailmaa mutta en oikein jaksanut teemoihin paneutua, kun keskityin enemmän ärsyyntymään. Chick litin ystäville Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu varmasti tarjoaa paljonkin, mutta minä olen genrelle liian tosikko. Jokohan nyt voisin uskoa, että chick lit ei ole minua varten?

Sisko Savonlahden esikoisromaanista ovat pitäneet esimerkiksi Anneli, Simo ja Laura. Uskon, että monia muitakin minua myötämielisempiä löytyy, ja pahoittelen, etten tarinasta innostunut.

Helmet 2018: 41. Valitse kirja sattumanvaraisesti – sikäli mikäli luettavaa voi kovin sattumanvaraisesti valita. Minulla on aina jokin syy siihen, että kirjaan tartun. Tällä kertaa houkutti nimi.

Kommentit

  1. Minä olen yksi niitä harvoja, joka ei ihastunut tähän kirjaan. Luin tyytyväisenä postauksesi, olen samaa mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että en ole ainoa vastahankainen. Pikaisella etsinnällä eteen osui vain kirjasta pitäneitä. Toki on kiva, että romaanista on pidetty, vaikkei minua nyt ihastuttanutkaan.

      Poista
  2. Täällä myös yksi, joka ei syttynyt tästä ollenkaan. En edes kirjoittanut bloggausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä taitaakin jakaa lopulta mielipiteitä, vaikka ensi tuntuma oli, että tästä on vain tykätty.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?