Siirry pääsisältöön

Satu Vasantola: En palaa takaisin koskaan, luulen

"Paappa ehti kuolla ennen kuin Susanna sai kysyttyä mitään. Olisi ollut niin paljon mitä hän olisi halunnut tietää, ja sellaistakin mitä ei olisi halunnut. Silti olisi pitänyt kysyä."

Satu Vasantola:
En palaa takaisin koskaan, luulen
Tammi (2018)
381 sivua
Äänikirjan lukija Mervi Takatalo
Kesto 11 t 28 min.

Jos Satu Vasantolan esikoisromaani En palaa takaisin koskaan, luulen olisi piiras, se olisi kaunis katsella ja kovin täyteläinen. Makua piiraassa olisi paljon, ehkä hieman liikaakin, sillä kaikki vivahteet eivät pääse erottumaan joukosta. Jälkimaku olisi kirpeä, ja se säilyisi pitkään.

Tarinassa esiintyy kosolti henkilöitä. Susanna on asianajaja, jonka asiakkaiksi päätyy maahanmuuttajia. Suhde lapsuudenperheeseen on monin tavoin ongelmallinen, mutta suhde mummaan, Marttaan, on lämmin. Ja löytyypä suvusta muitakin tukipilareita, onneksi, kun omasta perheestä ei tukea oikein saa.
Susanna tarttui mumman käsiin ja puristi ne lämpimään pesään omien kämmentensä väliin. Istui siinä hiljaisuutta rikkomatta, imi mumman käsistä lohtua ja ohraleivän tuntua.
En palaa takaisin koskaan, luulen on tarina suvusta, jonka yksi osanen Susanna on. Suvun kertomus ulottuu 1930-luvulta nykyaikaan ja Vasantola luo vakuuttavan kuvan siitä, millaisia ketjuja sukupolvet luovat. Ympäröivä yhteiskunta on läsnä ja kukin on oman aikansa lapsi, kullakin on omat salaisuutensa ja surunsa. Ehkäpä parasta Vasantolan romaanissa on sen vaikuttava todentuntu. Eiköhän moni lukija löydä elävästä elämästä esimerkkejä, jotka rinnastuvat Marttaan, Topiin, Olliin tai Johannaan – kaikessa murheellisuudessaan.

Romaani on kauniisti kirjoitettu ja elävä kuvaus suomalaisesta suvusta, joka kohtaa nykyajan kuka mitenkin. Aineksia olisi minun makuuni voinut hieman karsia, sillä nyt tuntuu, että runsaudenpulassa jää käsittelemättä osasia, jotka olisivat ansainneet enemmän huomiota. Tämä on kuitenkin pieni ongelma, sillä kaiken kaikkiaan En palaa takaisin koskaan, luulen on eittämättä hieno romaani, joka tarjoaa lukijalle mieleenpainuvan lukukokemuksen. Henkilöhahmot ovat moniulotteisia ja keskeisiä teemoja käsitellään vivahteikkaasti, ajatuksia herättäen.

Satu Vasantolan kirjasta kirjoittavat myös ainakin Anne, Amma ja Arja. Ja ettei ihan A-kirjainten juhlaksi menisi, lisään joukkoon myös Tuijan ja Jaanan.

Helmet 2018: 32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii