Siirry pääsisältöön

Kätlin Kaldmaa: Islannissa ei ole perhosia

"Yöllä on kuutamo, suuri kuin lautanen, kuu nousee vuorten vierestä merestä ja liukuu äänettömästi, suurena kuin lautanen, yli hopeisten suomujen peittämän kylän. Maailma kimaltaa, hehkuu, läikehtii täysikuun valossa, aivan kuin tämä olisi haltioiden ja muiden sellaisten hahmojen asuinpaikka, ei tavallisten kuolevaisten tavallinen kotikylä. Suomut kimaltelevat, vaihtavat väriä, peilaavat, loistavat, läikkyvät, näkyvät, usein toisiaan vasten, eikä yksikään elollisen silmä ole katsomassa. Vain kuu, suuri kuin lautanen."
Kätlin Kaldmaa: Islannissa ei ole perhosia
Fabriikki Kustannus (2017)
Alkuteos Islandil ei ole liblikaid 2013
Suomentanut Outi Hytönen
347 sivua

Bongasin kiehtovalta vaikuttavan teoksen Islannissa ei ole perhosia Kirja vieköön! -blogista sen verran moneen kertaan, että viimein piti kirja varata kirjastosta luettavaksi. Moni asia romaanissa herätti mielenkiintoni, eikä vähiten kaunis nimi.

Olenpa iloinen, että sain luettavakseni tämän minulle entuudestaan tuntemattoman virolaiskirjailija Kätlin Kaldmaan ensimmäisen suomennetun romaanin! Islannissa ei ole perhosia on hyvällä tavalla omaperäinen, mystinen ja viehättävä romaani, jonka äärellä haukoin henkeä ja huokaisin ihastuksesta moneen kertaan. Romaanille tekee oikeutta, kun sen äärelle pysähtyy ja antaa tilaa tarinoille, jotka kumpuavat Islannin karusta ja salaperäisestä maaperästä.

Islannissa ei ole perhosia on sirpalemainen mutta kuitenkin ehyt romaani, josta kumpuaa monia tarinoita monin tavoin kerrottuna. Kieli on runollista ja välillä teksti on aseteltu tavanomaisesta poikkeavasti, mikä ohjaa lukijaa huomaamaan sanat ja pysähtymään niiden kohdalle. Ihastuttavaa!

Romaani ulottaa kattamaan monen sukupolven mittaisen tarinan. Alussa ovat Gudrun ja Jón, heidän jälkeensä tulevat Bergthóra, Gunnhildur ja niin edelleen. Jokainen heistä on osa lumoavaa miljöötä ja palanen sukunsa ketjua. Erityisesti esille nousevat naiset, jotka joutuvat kohtaamaan oman aikansa haasteet ja taistelemaan oikeuksistaan. Monen muun tavoin jätän mieluummin sanomatta enemmän, mutta toivon, että moni tarttuu tähän ihastuttavaan romaaniin, joka antoi minulle paljon enemmän kuin uskalsin etukäteen odottaa.

Helmet 2018: 29. Kirjassa on lohikäärme.

Romaanista kirjoitetaan myös näissä blogeissa: Mummo matkalla, Lumiomena – Kirjoja ja haaveilua ja Tekstiluola.

Kommentit

  1. Luettuani jäin sanattomaksi... Tämä historiaa, saagaa, sukupolvia, maisemia etc. sisällään pitävä aistikas ja todenoloinen teos jätti hiljaisen ihastuksen valtaan.
    Kaldmaa on luonut teoksen, joka irroitti ajasta ja paikasta. Outi Hytöseltä mainio käännös. En pelkästään ihastunut, vaan rakastuin päätäpahkaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin rakastuin. :) Ehdottomasti yksi tämän vuoden upeimpia lukukokemuksia!

      Poista
  2. Onpa ihana kuulla, että tämä lumosi sinutkin! Jotain niin hienoa ja mystistä tässä oli, wau. Upea virolainen on myös juuri suomeksi ilmestynyt Kai Aareleidin Korttitalo, joka kertoo neuvostomiehityksen ajoista Tartossa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta, sinun ansiostasi tämän lainasin ja luin! Nyt menee ehdottomasti lukulistalle myös tuo Korttitalo. Kiitos vinkistä!

      Poista
  3. Olisin niin halunnut lukea tämän Suomessa ollessani, mutta oli lainassa kirjastosta joten en ehtinyt. Minun piti lukea tämän Helmet-haasteeseen, mutta päädyin sitten lukemaan Pobedan, josta kyllä pidin kovasti. Seuraavalla suomireissulla on pakko saada tämä lukuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat tämän seuraavalla reissullasi käsiisi! Tuo Pobeda on minun lukulistallani, se kiinnostaa paljon.

      Poista
  4. Tämä tosiaan on omaperäinen romaani. En osaa verrata sitä mihinkään muuhun lukemaani. Kaunis, karu, kokeileva, kiehtova. Tulipa monta koota tähän, mutta siis: hieno kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki koot kyllä sopivat hienosti tätä kirjaa kuvaamaan. :)

      Poista
  5. Pidin tästä todella paljon, vaikka se ei ollutkaan aivan helpoin mahdollinen romaani. Miljöö on upea ja kerronta vie mukanaan. Onnekasta päästä joskus tällaisiin lukusfääreihin!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii